© Jaakko Suominen 2000

Katkelma teoksesta Sähköaivo sinuiksi, tietokone tutuksi. Tietotekniikan kulttuurihistoriaa. Jyväskylän yliopiston Nykykulttuurin tutkimuskeskuksen julkaisuja 67. Jyväskylä, 2000. 368 s. [Getting familiar with the electric brain, getting to know the computer. Publications of the Research Centre for Contemporary Culture, no. 67. Jyväskylä 2000.]

Koneihmeet kansan pariin

Sähköaivoista tietokone -- käsitteellinen muuntuminen

Elektronisia tietojenkäsittely- ja matematiikkakoneita alettiin 1960-luvun alussa hankkia Suomessa suurimpiin pankkeihin, vakuutuslaitoksiin, korkeakouluihin ja teollisuusyrityksiin. Tietokoneille oli syntynyt ja rakentunut tarve. ⁽¹⁾ Kyse lienee kumulatiivisesta prosessista, jossa tiedonkäsittelyn määrä oli lisääntynyt ja jossa uudet koneet nähtiin toiminnan laajentamisen mahdollistajina. Kumuloitumisprosessiin vaikuttivat käytössä olleiden koneiden ja sovellutuksen antamat esimerkit, populaaritietoisuuden lisääntyminen sekä laajempi kulttuurinen muutosprosessi. Konekanta ei tosin noussut muutamaa kymmentä suuremmaksi.

Muutos oli myös käsitteellinen. Tallennetun ohjelman periaatteella toimivan koneen nimi alkoi muuntua ja vakiintua sähköaivojen, elektroni- ja matematiikkakoneiden sijasta tietokoneeksi. Siitä tuli koneellisen tietojenkäsittelyn ja laskennan keskeisin laite. Tietojenkäsittelyn muutoksesta kertoo esimerkiksi se, että ammattilaisten järjestön, Reikäkorttiyhdistyksen, nimi vaihdettiin syksyllä 1960 Tietokoneyhdistykseksi. Yhdistyksen Tietokone-lehden (entinen Reikäkortti-lehti) ensimmäisen numeron (1/1961) pääkirjoituksen mukaan nimenvaihdon etuna oli termin ajattomuus ja riippumattomuus tietojenkäsittelyn ja tiedon tallennusmenetelmien muuttumisesta. ⁽²⁾

Nimenmuutoksesta oli keskusteltu yhdistyksen lehden mukaan ensimmäisen kerran jo kolme vuotta aiemmin. Silloin 'Tietokoneyhdistys' ei liene ollut vaihtoehtona. Yhdistyksen piirissä oli sen sijaan pohdiskeltu nimen vaihtamista Tietojenkäsittely-yhdistykseksi. ⁽³⁾ Tietokone-sana oli kyllä jo "keksitty". Sitä käytti ainakin Volter Kilpi postuumisti 1944 julkaistussa teoksessa Gulliverin matka Fantomimian mantereelle. ⁽⁴⁾

Elektronikoneiden yhteydessä luultavasti ensimmäisen kerran tietokone-sanaa oli ehdotettu käyttöönotettavaksi Suomen Akatemian kielilautakunnan kokouksessa 14.12.1959. Lautakunta vastasi tällöin Heikki Levaksen 3.11.1959 päiväämään kirjeeseen, jossa Levas tiedusteli suomenkielistä vastinetta sanalle 'data'. Termi oli suomennettu hänen mielestään virheellisesti 'tiedoksi' muun muassa puhuttaessa elektronisista tietojenkäsittelykoneista (Electronic Data Processing Machines). Levas tiedusteli, voitaisiinko data-sanasta käyttää suomennosta 'tiedos, tiedokset'. Kielilautakunta ei kuitenkaan katsonut aiheelliseksi suositella Levaksen ehdotuksia yleisemmän käytännön pohjaksi. Apulaisprofessori Turunen ehdotti sitä vastoin, että elektronisesta tietojenkäsittelykoneesta käytettäisiin lyhempää nimeä (elektroninen) tietokone. ⁽⁵⁾

Tiedos-suomennosta uumoillut Heikki Levas toimi aktiivisesti Reikäkorttiyhdistyksessä, jonka julkaisuun hän oli kirjoittanut muutamaan otteeseen tietojenkäsittelykoneista. Esimerkiksi Reikäkortti-lehden numeron 1/1957 artikkelissa "Automaattiset laskentakoneet Z 11 ja Z 22" hän jaotteli automaattiset laskentakoneet matematiikkakoneisiin ja tietojenkäsittelykoneisiin. Ensin mainitut olivat tieteelliseen työhön tarkoitettuja tehokkaita laskimia ja jälkimmäiset oli suunniteltu lähinnä käytännöllisen elämän tarkoituksiin, jossa laskutyöt usein supistuvat melko vähiin, mutta missä käsiteltävän numeroaineiston määrä jatkuvasti toistuvissa rutiinitöissä on suuri. ⁽⁶⁾

Levaksen sanastoehdotus kumpusi Reikäkorttiyhdistyksen piirissä käydystä keskustelusta. Sanaston määrittely oli osa reikäkorttialan ammatillistamista ja "standardointia". Yhdistyksen piirin oli jo 1955 perustettu kolmimiehinen sanastotoimikunta, jonka tehtävänä oli "reikäkorttialan käsitteiden selventäminen ja yhtenäistäminen, sanaston osittainen suomentaminen ja standardisoiminen sekä hakusanaston laatiminen." ⁽⁷⁾ Pohja-yhtymässä työskennellyt Levas oli toimikunnan puheenjohtaja. Hänen johdollaan ryhmä keräsi viidensadan sanan englanti-suomi-luettelon. Ainakin toimikunnan piirissä oli keskusteltu myös yhdistyksen nimen muuttamisesta. Uusi Tietokoneyhdistys-nimiehdotuskin tuli toimikunnalta. ⁽⁸⁾

Kaikki eivät pitäneet siitä, että tallennetun ohjelman periaatteella toimivat elektronikoneet oli nimetty 'tietokoneiksi'. Helsingin kaupungin tietojenkäsittelykeskuksen päällikkönä, valtionvarainministeriön ATK-asiantuntijana ⁽⁹⁾ ja myöhemmin Valtion Tietokonekeskuksen johtajana (vuodesta 1964) työskennellyt Otto Karttunen viittaa muistelmissaan tietokone-termistä 1960-luvun alussa käytyyn keskusteluun.

Muistaakseni protestoin Eero Kostamon kanssa eräässä yhteistoimintakokouksessa ⁽¹⁰⁾ voimakkaasti uutta tietokone-nimitystä.

Tietokone ei ollut mikään "viljalaari" vaan prosessoiva laite, joka käsitteli tietoja. Olisi pitänyt saada esiin koneen aktiivinen puoli. Silloinen virastovaltuutettu Olavi Koskipirtti ilmoitti ykskantaan, että päätös on tehty.

Paljon myöhemmin tapasin Jyväskylän yliopiston professorin Päivö Oksalan, joka myös ihmetteli tietokone-nimitystä. Tilalle olisi pitänyt ottaa nimitys "tiedin", joka olisi hänen mukaansa paremmin vastannut suomen kieltä, koska jo vanhastaan tällainen sana oli käytössä. ⁽¹¹⁾

Tietokone-sana ei vakiintunutkaan käyttöön Kielilautakunnan puheenjohtajan nuijankopautuksella tai alan yhdistyksen nimenmuutoksella. ⁽¹²⁾ Varsinkin populaarikuvauksissa vanhoja termejä käytettiin ahkerasti. Tekniikan Maailmassa elektroniaivo-nimitys pulpahteli esiin 1970-luvulle asti aina silloin tällöin. Sana ei lehdessä välttämättä viitannut varsinaisiin tietokoneisiin vaan pienempiin elektronilaitteisiin kuten digitaalikelloihin tai stereoihin, joiden monipuolisuutta ja "älykkyyttä" haluttiin tietokoneyhteyden avulla korostaa. ⁽¹³⁾ Samantapaisesti elektroniaivo-nimitystä sovitettiin 1950-luvulla myös pienempien laskulaitteiden yhteyteen. ⁽¹⁴⁾ Tietokone-termiä käytettiin Tekniikan Maailmassa ainakin jo Yhdyspankin mainoksen yhteydessä syksyllä 1962, ja nähdäkseni sana vakiintui 1960-luvun puoliväliin mennessä. ⁽¹⁵⁾

Sanomalehdistössä tietokone-sana mainittiin jo 1960. ⁽¹⁶⁾ Sen rinnalla käytettiin kuitenkin ajoittain aivo-loppuisia konekäsitteitä. Tietokone-termi oli sanomalehdissä virallisluonteisempi, ja sen käyttö perustui uusien koneiden tiedotustilaisuuksien ja mainosten ammattipuhunnan kirjaamiseen. 'Sähköaivoihin' juttujen kirjoittajat viittasivat muun muassa vapaamuotoisemmissa kolumneissa, pakinoissa ja elokuva-arvosteluissa. Niissä laitetta haluttiin inhimillistää ja tuoda lähemmäksi lukijoita. Aivo-maininnat eivät suoraan perustuneet "virallisiin" ammattilaisten konepuheisiin vaan aikaisempiin popularisointikäytäntöihin. ⁽¹⁷⁾

Näyttää siltä, että 'tietokone' oli lyhyempi muoto hieman aikaisemmin käytetystä nimityksestä 'tietojenkäsittelykone'. Samantapaisesti syväjäähdytyskaappi kotoistui pakastekaapiksi, myöhemmin pakastimeksi ja jäähdytyskaappi jääkaapiksi. ⁽¹⁸⁾ Uusi termi sopi tosin myös 'matematiikkakoneen' korvaajaksi. ⁽¹⁹⁾ Olihan tieteellisten laskujen tekolaite muuttumassa yhä monikäyttöisemmäksi yleiskoneeksi.

Lyhentäminen saattoi olla puhtaasti suomalainen keksintö tai sitten mallia oli haettu Ruotsista. Siellä databehandlingmaskin muuttui datamaskiniksi, myöhemmin datoriksi. ⁽²⁰⁾ Tästäkin näkökulmasta 'tiedin', 'tieturi' tai 'laskuri' olisi ollut varsin luonnollinen jatkokehitelmä koneen nimeksi Suomessa. Tiedin-sanaa yritettiinkin lanseerata käyttöön 1970-luvun alussa tietokonepäätteiden nimityksenä. ⁽²¹⁾

Olennaista ei kuitenkaan ole tietokone-sanan alkuperä tai evoluutio vaan se, että 1960-luvun kuluessa yksi termi syrjäytti aikaisemmin rinnakkain käytetyt käsitteet. Tietokone-termi kertoo laitteen käyttötarkoituksen laajemmasta tuntemuksesta ja tietotekniikan mahdollisuuksien tarkemmasta määrittelystä. Määrittelijöinä olivat aluksi kenties Suomen Akatemian kielilautakunnan jäsenet ja tietokonealan ammattilaiset, myöhemmin muut. Mutta millaista konetta oltiin termistöllä muovaamassa?

Kyseessä on kone, ei-inhimillinen ja monimutkainen laitekonstruktio, jolla on jotain tekemistä tiedon kanssa. ⁽²²⁾ Epäselväksi jää, miten tämä tieto määritellään ja mitä kone tiedolla tekee. Aikaisemmin laite oli tulkittu esimerkiksi tietojen käsittelykoneeksi eli sille syötettyjen erillistietojen yhdistäjäksi tai muokkaajaksi. Käsittely-sana viittaa lähinnä fyysiseen työhön, tuhansien reikäkorttien luokitteluun, jota joutuivat tekemään niin ihmisen kuin koneet. Vakiintuessaan käyttöön tietokone-sana saattoi yhdistyä 'käsittelyn' lisäksi laajemmin ja abstraktimmin tiedon siirtämiseen, tallentamiseen ja säilyttämiseen (tietopankki) tai tiedon autonomiseen tuottamiseen ilman teknisen toimintaperiaatteen tarkkaa määrittelyä. Nimitys ei viittaa myöskään mihinkään erikoistuneempaan toimintatapaan tai sovellutusalueeseen (vrt. aikaisempi 'matematiikkakone').

Termistön vakiintumista tulkitsen teknologian sosiaalisen rakentumisen keskeisen teoreetikon, Wiebe E. Bijkerin, inspiroimana. Teknologian sosiaalisen konstruktion käsityksen mukaan teknologia ei synny itsestään tai kehity muusta yhteiskunnasta autonomisena. Sen sijaan 'keskeisten toimijaryhmien' tekemät tulkinnat laitteiden merkityksistä vaikuttavat innovaatioiden ⁽²³⁾ kehittämiseen ja käyttöön. Toimijaryhmiä ovat esimerkiksi samantyyppiset vaatimukset omaavat kuluttajat, tuotekehittelyyn osallistuvat insinöörit ja tiedemiehet sekä lainsäätäjät. ⁽²⁴⁾ Ryhmien sisäinen ja keskinäinen sosiaalinen toiminta määrää, millaiseksi teknologia muovautuu. Kaikilla on omat tavoitteensa ja odotuksensa teknologisen innovaation luonteesta. Esimerkiksi insinööri tarkastelee tietokonetta aivan eri koneena kuin sen toimintaperiaatteita tuntematon loppukäyttäjä tai koneen yhteiskunnallisista vaikutuksista huolestunut lainsäätäjä. Erilaiset tarpeet saatetaan kuitenkin yhdistää. Bijker käyttää termejä technological closure (sulkeminen, sulkeutuminen) ja technological stabilisation (tasapainottaminen) puhuttaessa esimerkiksi teknologisiin innovaatioihin liittyvien odotusten ja ongelmien yhtenäistymisestä ja ratkaisemisesta. Bijkerin mukaan stabilisaatio eli tasapainottaminen sopii paremmin innovaatioon liittyvän toimijaryhmän sisäisten käsitysten vakiintumisen analyysiin. Sulkeminen viittaa eri ryhmien välisen konsensuksen syntymiseen. ⁽²⁵⁾ Toisin sanoen ryhmän sisäiset tarpeet ja määritelmät yhdistyvät tasapainotusprosessissa. Käyttäjäryhmien välinen konsensuksen tavoittelu on taas sulkemista ja sulkeutumista. Neuvottelujen tuloksena sitoudutaan valittuun teknologiaan, joka kuitenkin poikkeuksetta pitää sisällään uudenlaisia odotuksia ja ongelmia.

Sovellan Bijkerin termejä tietotekniikan suomalaisen käsitehistorian analyysiin: ryhmä toimijoita, esimerkiksi matemaatikkoja määrittelee eksplisiittisesti ja implisiittisesti sen, mitä matematiikkakoneella tarkoitetaan. Osa näistä määrittelyistä perustuu jonkin selvän artefaktin, koneen, olemassaoloon ja toimintatapoihin. Osa määrittelyistä on imaginäärisiä eli ainoastaan odotuksia ja olettamuksia koneiden mahdollisesta fyysisestä olemuksesta ja käyttötarkoituksesta. Samaan aikaan toisilla toimijoilla on omia koneita tai niihin liittyviä oletuksia, esimerkiksi erilaisia toiveita tai pelkoja. Toiset toimijaryhmät kutsuvat laitteitaan (jotka toimintaperiaatteeltaan voivat olla läheistäkin sukua matemaatikkojen laitteille) vaikkapa tietojenkäsittelykoneiksi tai koneaivoiksi. 1960-luvun kuluessa kilpailevat termit sulautuvat yhteen ja tietokone-käsite vakiintuu yhteiseksi nimittäjäksi edellä mainitun tasapainottamisen ja sulkemisen kautta. Vakiintunut termi voi tosin saada erilaisia sävyjä tulkitsijasta ja tilanteesta riippuen.

Yhtenä tasapainottavana ja sulkevana ajatuksena oli käsitys tietokoneesta universaalikoneena, laitteena, jota voitiin käyttää sekä teknillis-tieteelliseen että kaupallis-hallinnolliseen laskentaan. Suomessa universaalikoneajatuksen taustalla ESKO-projektia tutkinut Petri Paju näkee toimijoiden pyrkimykset sekä myös sen, että eri tahot käyttivät lopu lta samaa, Postisäästöpankin IBM 650-konetta (alias Ensi). Paju toteaa myös, että Ensin toimivuus ja toimivuuden sosiaalinen rakentuminen olivat keskeisiä tekijöitä "tietokoneen" syntymiselle. ⁽²⁶⁾

Toisaalta sulkeutumisen takana olivat pitkälti myös alan ammattilaisten keskinäinen yhtenäisyys sekä aktiiviset pyrkimykset termistön tarkkaan määrittelyyn. Ei-ammattimaisten kilpailevien konetermien käyttö pyrittiin marginalisoimaan. Samalla ammattilaiset tuottivat tietokone-käsitteen (ja muiden käytettyjen sanojen ja sanontojen) kautta myös omaa ammattikuvaansa. He määrittivät sitä, kuka koneita käyttää, mihin tarkoitukseen, mikä on käyttäjän asema verrattuna organisaatioiden muihin osiin ja millaisia ovat hänen koulutukselleen ja toiminalleen asetettavat vaatimukset. Käsitteiden määrittely näyttääkin olevan tärkeä osa tiedollista standardoimista, joka puolestaan muodostuu olennaiseksi professioiden synnyttämisessä. ⁽²⁷⁾ Tietokone ei siis määrity pelkästään materiaalisen olemuksensa vaan myös käyttönsä ja käyttäjiensä kautta.

Moniselitteisen tietokone-käsitteen vakiintumiseen oli toki myös "teknisiä" syitä. 1960-luvun alussa elektronikoneiden keskusmuistien kapasiteetti kasvoi ja laitteet nopeutuivat. Yhä laajempaan käyttöön tulivat vuonna 1957 esitellyt magneettisiin levyihin perustuneet tallennusvälineet, nykyisten kovalevyasemien edeltäjät, sekä myös erilaiset magneettinauhajärjestelmät. ⁽²⁸⁾ Tällöin tietoja käsittelevän koneen rooli myös tietojen varastoijana tuli luonnollisemmaksi. Tietokoneesta alettiinkin puhua tieto- tai datapankkina viimeistään 1960-luvun lopulle tultaessa. Konkreettisen ja manuaalisen tiedonkäsittelyn tunnusmerkki, reikäkorttipino, alkoi menettää merkitystään. ⁽²⁹⁾

Taulukko 3. "Tietokoneista"* käytetyt nimitykset ja niiden merkitykset 1950-1960 -luvuilla.

* Tarkoittaa tallennetun ohjelman periaatteella toimivia elektronisia tietojenkäsittelykoneita

** Esimerkkikoneista osa on "todellisia" ja osa "fiktiivisiä"

Termistö (tai kone- ja ammattikuva) ei kuitenkaan määrity pelkästään alalla ensisijaisesti toimivien henkilöiden tai organisaatioiden kautta keskinäisen vuorovaikutuksen tuloksena. Populaarijulkisuudella oli oma roolinsa termistön muovaajana. Populaarijulkisuus on nähtävissä tilana, jossa vanhemmat ja pitempikestoiset mentaaliset rakenteet kohtaavat uudet määrittelyt. Eri käsitteet ja käsitykset käyvät vuoropuhelua huomattavasti pidempään kuin ammattijulkisuudessa, jonka mentaalisessa ilmapiirissä tärkeänä pidetään jatkuvasti uudistuvaa mutta täsmällistä käsitteenmäärittelyä. Ammattilaisten ja ammattijulkisuuden konemäärittely ei välttämättä poista populaarijulkisuuden muiden toimijoiden erilaisia tulkintoja, jotka säilyttävät ja rikastavat tietoteknistä merkitysympäristöä. Kysymys on erilaisten kertomusperinteiden ja mentaliteettien kohtaamisesta.

Voidaan myös ajatella että idea tietokoneesta melkein mihin tahansa pystyvänä universaalikoneena näyttäytyi voimakkaampana varsinkin populaarijulkisuuden fiktiivisissä kuvauksissa. Niissä sähköaivoja ei välttämättä tarvinnut kahlita teknisen ja tieteellisen kehityksen senhetkisiin rajoituksiin. Tässä mielessä populaarijulkisuus näyttäytyi myös uutta luovana ja inspiroivana toiminta-alueena. Ajatus universaalista tietokoneesta oli olemassa jo paljon ennen 1960-luvun alkua.

© Jaakko Suominen 2000

1. ¹Teknologisen tarpeen konstruoinnista ks. Pantzar 2000.

2. ²Tietokone 1/1961, 1. Pääkirjoituksen tekijä on luultavasti lehden vastaava toimittaja Pentti O. Ahola (työskenteli Elannossa), joka kuului yhdistyksen sanastotoimikuntaan. Kirjoituksessa ei kerrota, oliko keskustelussa aiemmin esillä ollut termi nimenomaan tietokone vai esimerkiksi tietojenkäsittelykone. Tietokone-sana esiintyi Reikäkortti-lehdessä ensimmäisen kerran nähdäkseni numeron 2/1960 pääkirjoituksen yhteydessä. Samassa lehdessä todettiin yhdistyksen nimen muuttuneen Tietokone-yhdistykseksi (s. 4). Tietojenkäsittelyalaan liittyvästä suomalaisesta sanastotyöstä ks. Pietarinen 1993, 91-107. Sähköpostihaastattelussa Pietarinen ilmoittaa otaksuvansa, että sanan alkuperä on ruotsalaisessa datamaskin-termissä (Ilmari Pietarisen s-postikirje tekijälle 10.6.1998). Tietokoneen nimityksistä eri kielissä ks. Pantzar 1996, 100-101.

3. ³Reikäkorttiyhdistyksen hallituksen kokouksen 31.3.1960 pöytäkirja. Tietotekniikan liiton arkisto.

4. ⁴Volter Kilven romaanissa todetaan seuraavasti: "Onko ihmiselo täällä masennettu vielä tunnottomamman tietokoneen valtoihin kuin kansa Laputassa matemaatikkojen magneettisaaren sortoihin? kysyin neuvoa kokemuksiltani sekä muistin ihmistuntoa tukahuttavimman matkani. Ovatko ihmiset täällä magneettiviritysten valloissa, eivät enää vain kukistettuja ja kapinallisia kuin Laputassa, vaan tahtominaan myöten kytketyt ja olonsa alistumilta magneettien virroissa." (Kilpi 1944, 255-256) Kilven romaani kertoo Gulliverin seikkailuista nykyajassa ja edellinen pätkä viittaa Jonathan Swiftin alkuperäisteoksen, Gulliverin matkat (tai Gulliverin retket), kolmannen osan kolmanteen lukuun. Siinä kerrotaan Laputasta, magneettien avulla leijuvasta saaresta, jota voidaan käyttää alla asuvien ihmisten kiristämiseen. Samassa osassa (luku 5) kerrotaan myös koneesta, jonka avulla voidaan tallettaa kaikki maailman tiede ja taide. Tätä kuvausta pidetään yhtenä varhaisimmista tietokoneen tyyppisen laitteen fiktiivisistä kuvauksista. Swiftin alkuperäisteos tai esim. sen suomennos vuodelta 1926 (tekijä J. Hollo) eivät sisällä tietokone-sanan kaltaisia viittauksia.

5. ⁵Suomen Akatemian kielilautakunnan 121. kokouksen pöytäkirja 14.12.1959. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen arkisto.

6. ⁶Reikäkortti 1/1957, 16-17 (Heikki Levas: Automaattiset laskentakoneet Z 11 ja Z 22). Ks. myös Teknillinen Aikakauslehti 9/1957, 248-251; Reikäkortti 4/1956, 2-3; Reikäkortti 1/1957, 7-11. Heikki Levas toimi osastopäällikkönä ja sittemmin apulaisjohtajana Keskinäinen Henkivakuutusyhtiö Pohjassa.

7. ⁷Reikäkorttiyhdistyksen hallituksen kertomus toimintavuodelta 1955. Tietotekniikan liiton arkisto. Reikäkorttiyhdistyksen puheenjohtaja Veikko Hauru mainitsi myös ohimennen sanastotoimikunnan perustamisesta Reikäkortti-lehdessä 2/1956. Hänen mukaansa sanastotyö tuli todelliseen tarpeeseen.

8. ⁸Reikäkorttiyhdistyksen hallituksen kokousten 18.12.1958, 15.1.1960, 16.5.1960 pöytäkirjat. Tietotekniikan liiton arkisto. Tämä varhainen sanastojen standardisointi on unohtunut myöhemmistä historiakuvauksista. Esimerkiksi alan sanastotyöryhmän pitkäaikainen puheenjohtaja Ilmari Pietarinen (1993, 91-92) ajoittaa sanastotyön alun vuoteen 1966.

9. ⁹Termi Automaattinen Tietojenkäsittely (ATK) alkoi nähdäkseni yleistyä ammattikielessä vuonna 1962-1963. Sitä ennen oli puhuttu Elektronisesta Tietojenkäsittelystä (ETK). Ammattilehdistössä kummatkin termit säilyivät jonkin aikaa rinnakkain Automaattisen Tietojenkäsittelyn ollessa mm. Otto Karttusen ja Eero Kostamon käyttämä käsite. He olivat sitä paitsi 1962 perustetun ATK-kerhon jäseniä. (ks. Tietokone-lehden vuosikerrat 1962-1964) 1960-luvun puolivälistä käytetty ITK-lyhenne puolestaan tarkoitti Integroitua Tietojenkäsittelyä eli pyrkimystä yhdistää useita tietojenkäsittelyalueita yhdeksi ATK-systeemiksi.(HED 1966, 264) Termien varhaisesta määrittelystä ks. myös Tietokone 2/1962, 5-7 (Joht. K. Dickman [Suomen IBM:n johtaja]: IDP, EDP, ETK, ATK, MOS, EPC, COBOL, ALGOL, FORTRAN jne. eli käsitteiden määrittely).

10. ¹⁰Yhteistoimintakokouksella Karttunen viittaa silloisen työantajansa Helsingin kaupungin järjestelytoimiston ja valtionvarainministeriön järjestelyosaston yhteisiin palavereihin 1950-60 -luvun taitteessa.

11. ¹¹Karttunen 1986, 53. Kaikki eivät myöskään halunneet vaihtaa Reikäkorttiyhdistyksen nimeä, koska sitä pidettiin perinteikkäänä (Mikko Ruokosen haastattelu 11.5.1999).

12. ¹²Vaihtoehtoisia termejä ehdotettiin myöhemminkin esimerkiksi kommentoitaessa Tietokoneyhdistyksen sanastotyöryhmän ehdotuksia. Esimerkiksi 1968 ATK:n Tieto-Sanomien 6. numerossa Juhani Äijälä ehdotti tieto-sanan korvaajaksi 'asiaa' esimerkiksi puhuttaessa tietojenkäsittelystä (asiainkäsittely) tai tietokoneesta (asiakone). Äijälä vakuutteli ehdotuksensa hyvyyttä monella tavoin ja viittasi muun muassa siihen, että asiainkäsittely olisi maallikoille helpommin tajuttavissa. Eräs perustelu oli, että 'asia' viittaa laajempaan toimintaan (kokonaisuuksiin) kuin yksittäisten tietojen käsittelyyn. Äijälän mukaan kolmannen polven tietokoneita voitiin kutsua toimintaperiaatteidensa ja sovellutusmahdollisuuksiensa perusteella asiakoneiksi (Juhani Äijälä: Tietojenkäsittelystä asioidenkäsittelyyn? ATK:n Tieto-Sanomat 6/1968, 5-10).

13. ¹³Ks. esim. TM 1970/17, 48-49; TM 1977/10, 124. Ks. myös TM 1967/15, 22: