Jaakko Suominen, FT, professori (ma)
Digitaalinen kulttuuri
Turun yliopisto
PL 175
26101 Rauma
puh. 02 8378 0321, 0400 677026
faksi 02 8378 0325
s-posti: jaakko dot suominen at utu dot fi
http://www.utu.fi/hum/satakunta/digi/   | http://www.tuug.fi/~jaakko/ 

Esitelmä Mediatutkimuspäivillä Tampereella 30.1.2004

"A good friend ndeded"

Nigerialaiskirjeet ja Afrikan kuva digitaalisessa maailmassa

Tiivistelmä

Esitelmässä tarkastelen nigerialaiskirjeiden nimellä tunnettuja petossähköposteja. Ne ovat lähes jokaisen Internetin käyttäjän arkea ja osa paisuvaa roskapostitulvaa. Tutkin 57 erilaista nigerialaiskirjettä, jotka keräsin pitkälti itselleni alkusyksystä 2003 tulleista roskaposteista. Noin kolmasosa viesteistä esitti tulevansa Nigeriasta, loput yhtä poikkeusta lukuun ottamatta muista Afrikan maista. Esitelmä on kaksiosainen. Ensin analysoin viestien rakennetta ja sisältöä muun muassa suhteessa lähtömaidensa kuvaamiseen. Tyyliltään ja rakenteeltaan kaikki viestit muistuttavat toisiaan, mutta esitän kaksi toisistaan poikkeavaa nigerialaiskirjeiden perustyyppiä, jotka jakaantuvat teemallisesti ja maantieteellisesti. Esitelmän loppuosassa pohdin nigerialaiskirjeitä alustavasti suhteessa perinteiseen länsimaiseen Afrikka-kuvastoon.

Johdanto: mitä ovat nigerialaiskirjeet

On maanantai 18.8.2003. Saan sähköpostia John O.:lta, Lagosissa Nigeriassa rahastossa työskentelevältä virkailijalta. Hän tekee mielenkiintoisen ehdotuksen. Noin viisi vuotta aiemmin muuan heidän asiakkaansa, insinöörimies, oli tallettanut rahastoon 25 miljoonaa dollaria. Sittemmin insinööri oli kuollut auto-onnettomuudessa ja rahat jääneet ilman omistajaa. Jos summaa ei nosteta viiden vuoden sisällä talletuksesta, se Nigerian lain mukaan joutuu valtiolle. John pyytää, että minä esittäisin insinöörin lähisukulaista ja auttaisin rahojen siirrossa ulkomaille. Palkkioksi saisin 35 prosenttia kokonaissummasta. John ja hänen kollegansa ottaisivat 60 prosenttia taalapinosta, ja 5 prosenttia rahoista varattaisiin kulunkeihin.

Jotakuta tarjous saattaisi houkutella, mutta (valitettavasti?) kyse on huiputuksesta. Viesti on esimerkki nigerialaiskirjeistä, niin kutsutuista 419 -petoksista. Niihin sähköpostinkäyttäjät törmäävät säännöllisesti osana paisuvaa roskapostitulvaa, mainosviestejä ja viruksia, joita lähetetään ilman vastaanottajan lupaa. (1)

Nigerialaiskirjeistä on useita variaatioita, ja niitä on ollut olemassa jo vuosikymmeniä ennen sähköpostin yleistymistä. Aikaisemmin vastaavat bisnesehdotukset on vain lähetetty kirjeitse tai faksilla, mutta nimenomaan sähköposti on mahdollistanut petosten massalevikin. Kansainvälisesti käytetty 419-numero viittaa Nigerian rikoslain kohtaan, joka käsittelee petoksia.

Kirjeet ovat peräisin usein Länsi-Afrikan maista, erityisesti Nigeriasta, ja joidenkin väitteiden mukaan petoskirjeet ovat jopa kolmanneksi tai viideksi tärkein elinkeino Nigeriassa. Samojen lähteiden mukaan useat muihin maihin sijoitetut kirjeet ovat itse asiassa peräisin nigerialaisilta lähettäjiltä, vaikka samantapaisia yksittäisiä petosyrittäjiä on muissakin maissa (ks. esim. Nigeria - The 419 Coalition Website <http://home.rica.net/alphae/419coal/>; Hintikka 2003. 419-viestien sisällöstä ja rakenteesta ks. myös Public Awarness Advisory Regarding "4-1-9" or "Advance Fee Fraud" Schemes <http://www.secretservice.gov/alert419.shtml>). Kirjeitä voi tarkastella, ei henkilökohtaisina sähköpostiviesteinä vaan osittain henkilökohtaisiksi naamioituina (sekä lähettäjän että vastaanottajan osalta) mainosposteina, joita ulkomaiset yrittäjät lähettävät.(Ks. esim. Schwartz & Garfinkel 1999, 10-13) Tämä mainosposti eli roskaposti on osa verkkomarkkinointia, johon kuuluvat sähköpostin lisäksi mainossivustot, -bannerit, mainoschatit ja muut palvelut sekä sähköinen kaupankäynti laajemmin.

Kuluttajat suhtautuvat kaikkeen verkkomainontaan kriittisesti, ja esimerkiksi Päivi Eriksson ja Katja Lähde ovat löytäneet nuorten Internet-käyttäjien haastatteluista neljänlaista puhetta markkinoinnista: määrittelypuhetta, hyväksyttävyyspuhetta, ärsyttävyyspuhetta sekä hallintapuhetta. Tutkimuksen haastateltavat kokivat Internet-mainonnan tyypillisesti hankalana ja kuluttajan kiusaamisena. Samat vastaajat toki näkivät verkkomarkkinoinnin ja mainonnan sekä myönteisenä että kielteisenä asiana käyttökontekstista riippuen.(Eriksson & Lähde 2001)

Muusta roskapostimainonnasta "nigerialaiskirjeet" eroavat siinä, että niissä ei ole ainakaan toistaiseksi juuri käytetty kuvia, animaatioita, html-tehosteita tai linkkejä ulkopuolisille sivuille. Tästä syystä ne näyttävät enemmän tavallisilta sähköpostikirjeitä kuin mainoksilta. Sinänsä voisi ajatella, että ihmiset ovat vastaanottavaisia näille viesteille, koska Erikssonin ja Lähteen tutkimuksen mukaan kaikkein hyväksyttävintä Internet-mainontaa on nimenomaan hyväntekeväisyysmainonta, erityisesti kehitysmaiden auttamiseen tähtäävä mainonta. Toisaalta sellainen yllättävä mainonta, jota ei itse olla haluttu ja josta ei päästä helposti eroon harmittaa eniten. Useat vastaajista kokevat sähköpostimainonnan omaehtoista toimintaa ja käyttökokemuksen hallintaa häiritsevänä tunkeutumisena yksityiseen tilaan. (Eriksson & Lähde 2001, 56-58)

Digitaalista roskakulttuuria tutkimassa

Mediakulttuurin tutkija(kaan) ei voi juuri rajoittaa sähköistä mainos- ja roskapostitulvaa. Hän voi kuitenkin kääntää tulvan edukseen tutkimalla viestintää ja sen sisältöä. Tällöin roskaposti muuttuu riesasta tutkimusaineistoksi ja harmi vähenee - ainakin aineiston keruun ajaksi. Tutkimuskohde on kiinnostava ja tärkeä, sillä sähköposti on yksi keskeisimpiä ja tavallisempia sovelluksia, jonka kautta törmäämme Internetiin ja digitaalisuuteen kulttuuri-ilmiönä. Roskaposti puolestaan muodostaa yhä kasvavan osan sähköpostiliikenteestä. Arviot roskapostin, ns. spam-viestien, määrästä vaihtelevat, mutta tällä hetkellä ne muodostavat merkittävän osan, mahdollisesti jopa useita kymmeniä prosentteja, koko maailman sähköpostin määrästä.

Sähköposti-ilmiöt jäävät vain helposti tutkimuksen ulkopuolelle, koska sähköposti ei näyttäydy tarpeeksi uudenaikaisena tai poikkeavana kulttuurimuotona perustuessaan useita vuosikymmeniä vanhoihin tekstipohjaisen kommunikaation ratkaisuihin. Sähköpostin käyttö on jo liian yleistä ja tavanomaista näyttäytyäkseen uutena teknologisena innovaationa, joille on tyypillistä nimenomaan tulevaisuuskeskeisyys.(Ks. myös Aro 2003) Roskaposti on sähköpostiviestinnästä vielä kyseenalaisempaa, koska se koetaan turhaksi ja harmittavaksi ja kenties mainontanakin kömpelöksi, karkeaksi ja amatöörimäiseksi toisin kuin kalliit ja kohdennetut muiden medioiden, erityisesti television mainoskampanjat. Siksi roskapostitutkimus ei pääsääntöisesti käsittelekään viestien sisältöä vaan pyrkii roskapostin eliminoimiseen teknisin keinoin. Samaten populaarijulkisuudessa nigerialaiskirjeitä ja roskaposteja ylipäätään lähestytään poikkeuksetta kasvavana ongelmana, johon esitetään mahdollisia ratkaisuja ja vastatoimia (sekä roskapostittajien vastatoimien vastatoimia). Esityksiin liittyy niin ikään usein roskapostien uhrien kertomuksia massapostihyökkäyksistä ja niiden negatiivisista seurauksista. (Populaarimmasta roskapostikirjallisuudesta ks. esim. Järvinen 2000; Schwartz & Garfinkel 1999)

Digitaalisen kulttuurin tutkimuksen keskiössä ovat usein sähköpostia "interaktiivisemmat" ja "audiovisuaalisemmat" tulevaisuusorientoituneet kulttuurialueet ja viestintämuodot, vaikka niidenkin uutuus voidaan monin tavoin kyseenalaistaa. Brenda Danet on esimerkiksi todennut, että tutkittaessa Internetin reaaliaikaisia kommunikaatiomuotoja on keskitytty IRC:n (Internet Relay Chat) ja web-chattien sijasta käytöltään huomattavasti harvinaisempiin MUD-sovelluksiin (Multi-User Domains (tai Dungeons)), jotka eivät toimi niinkään jokapäiväisen juoruilun uusina näyttämöinä vaan mielenkiintoisena peliä, leikkiä ja hyötyä yhdistävinä innovatiivisina kokeiluina. (Danet 2001, 35) Susanna Paasonen on puolestaan esittänyt, että Internet-tutkimus on viime aikoihin saakka keskittynyt empiirisiin haastattelututkimuksiin uuden teknologian käytöstä ja käyttäjistä. Huomattavasti vähäisempää - ainakin huomioarvoltaan on ollut Internet-viestinnän sisällöllinen analyysi esimerkiksi media- ja taiteentutkimuksen keinoin.(Paasonen 2003)

Tässä esityksessä tarkoitus ei ole jäljittää viestin lähettäjiä tai käsitellä 419-viestejä eli nigerialaiskirjeitä liiketoimintana tai rikollisuutena vaan sähköisen viestinnän lajityyppinä. (2) En tarkastele 419-kirjeitä ongelmana, johon etsin ratkaisuja teknisen kehityksen, lainsäädännön tai nettiaktivismin avulla. Tutkimuksessa analysoin viestien sisältöä ja rakennetta sekä viestien representaatioita afrikkalaisuudesta ja uuden teknologian käytöstä. Tutkimus koostuu kahdesta osasta. Ensin esittelen aineiston peruspiirteitä ja tutkin muun muassa, mihin Afrikan maihin "nigerialaiskirjeet" sijoittuvat ja mikä yhteys maantieteellä on kirjeiden sisältöalalajeihin. Esityksen toisessa osassa siirryn lajityypillisestä tarkastelusta representaatioiden tarkasteluun ja pohdin, millaista kuvaa Afrikasta kirjeet rakentavat.

Tutkimuksen aineistoksi keräsin alkusyksystä 2003 noin kahden kuukauden ajan kaikki nigerialaiskirjeet, joita kahteen vakituisesti käyttämääni sähköpostiosoitteeseeni tuli. (3) Tämän lisäksi täydensin aineistoa muutamalla kahden "ulkopuolisen kerääjän" jatkolähettämällä kirjeellä. Poistin joukosta viestien täsmälliset kopiot, jonka jälkeen tutkimusaineistoni koostui 57 viestistä. Yhteensä niissä kerrottiin yli 1 miljardin 230 miljoonan dollarin rahamäärien siirtämisestä. Jos olisin auttanut kaikissa siirroissa, oma laskennallinen osuutena rahoista olisi kohonnut noin 290 miljoonaan dollariin. (4) Vähän yli kolmasosa kirjeistä sijoittui Nigeriaan ja noin kolmasosa Länsi-Afrikan ulkopuolisiin maihin. (ks. Kuva 1)

Sähköpostit oli tosin lähetetty usein muiden maiden postipalvelimien kautta. 32 prosenttia viesteistä tuli Suomen, Itä-Euroopan, Zimbabwen Hararen ja Etelä-Afrikan Kapkaupungin lävistävältä aikavyöhykkeeltä (GMT+2), 30 prosenttia Yhdysvaltojen keskilännen, esimerkiksi Arizonan Phoenixin ja Coloradon Denverin aikavyöhykkeeltä (GMT-7, erityisesti useat "Nigeriasta" tulleet kirjeet) ja 14 prosenttia muun muassa Länsi-Euroopan ja Nigerian pääkaupungin Lagosin kautta kulkevalta aikavyöhykkeeltä (GMT+1). Aineisto on suppea verrattuna nigerialaiskirjeiden kokonaismäärään, sillä petosten vastustajien arkistoissa on jopa tuhansia erilaisia kirjeitä. 57 kirjeen otos antaa kuitenkin jo varsin kattavan kokonaiskuvan 419-sähköpostikirjeiden perusrakenteesta ja rakenteellisista vaihteluista lajityypin sisällä tällä hetkellä.

Virkamies pulassa

Maanantaina 1.9.2003 Moses I. Gambiasta pyytää apua. Hän työskentelee maansa rahaministeriössä. Moses on kahden toverinsa kanssa saanut käsiinsä suuren summan rahaa, kokonaista 12,5 miljoonaa dollaria, joita Moses ei voi virkasyistä siirtää itselleen ulkomaille. Tai rahat ovat itse asiassa jo ulkomailla tilillä odottamassa, mutta niitä pitäisi vielä saada siirrettyä kolmanteen maahan, jotta kolmikko saisi ne käyttöönsä. Moses pyytää minua liikekumppaniksi. Jos annan tilin käyttöön rahansiirtoa varten, saan summasta 20 prosenttia.

Moseksen yhteydenotto toimii tässä mallina nigerialaiskirjeiden ensimmäisestä perustyypistä, jossa joko ministeriön, pankin tai rahaston työntekijä on saanut epäselvissä olosuhteissa käsiinsä miljoonia dollareita. Rahojen oikeaa omistajaa ei joko tyypillisesti pystytä jäljittämään tai sitten hän on ulkomaalainen liikemies, joka on kuollut joko auto- tai lento-onnettomuudessa. Rahat ovat peräisin yleensä joko öljybisneksestä (erit. Länsi-Afrikka) tai timantti- ja jalometallikaupoista (erit. eteläinen Afrikka).

"Virkailija pulassa" -kirjeitä eli bisnesviestejä aineistostani on yli puolet (30 kappaletta). Nimenomaan Nigeriaan sijoittuvat kirjeet ovat poikkeuksetta tätä tyyppiä. Muita tavallisia maita ovat Etelä-Afrikka, Mauritius ja Benin. Erityisesti kaksi ensimmäistä ovat suuria Afrikan maita, joilla on merkittäviä luonnonvaroja ja joissa alueelliset konfliktit tai ongelmat eivät ole viime aikoina kärjistyneet täysimittaisen sisällissodan asteelle, vaikka niissäkin on ollut levottomuuksia. Mauritius on puolestaan pieni saarivaltio Madagaskarin itäpuolella ja tuttu suomalaisille lähinnä eksoottisena turistikohteena.

Tämän tyypin nigerialaiskirjeet on lähes poikkeuksetta otsikoitu kiireellisiksi liiketarjouksiksi. Tavallisia otsikoita ovat "Urgent offer", "Urgent business transaction", "Mutual benefit" ja "Business facilitation". Tyypillisiä niissä ovat myös pienet kirjoitusvirheet, jotka ovat joko tahattomia tai tahallisia paikallisvärin tuottajia ("Drear friend", "Very irgent business matter"). Otsikot viittaavat luottamuksellisuuteen, salaisuuteen ja kiireellisyyteen, jonka vaikutelmaa korostetaan netiketissä huutamiseksi koetulla versaaliaakkosten (isojen kirjaimien) käyttämisellä. (ks. esim. Netiquette Homepage <http://www.albion.com/netiquette/>, Following the "Netiquette" rules that govern on-line communication, <https://courses.worldcampus.psu.edu/public/wc101/topics/Netiquette.shtml>, Timo Kiravuo: News-etiketti, <http://www.nixu.fi/~kiravuo/etiketti/>) Yhteydenotot ovat yhtä poikkeusta lukuun ottamatta englanninkielisiä. Yhdestä viestistä löytyvät saman kirjeen osina sekä englannin- että ranskankieliset versiot.

Kirjeiden rakenne on lähes vakio. Kirjeen alussa lähettäjä esittelee itsensä ja poikkeustapauksissa mainitsee, miksi kirje on lähetetty nimenomaan kyseiselle vastaanottajalle. Sen jälkeen kirjoittaja kertoo rahojen tarinan ja tekee lopuksi rahansiirtoehdotuksen, jossa tavallisesti kerrotaan summan lisäksi osapuolten prosenttiosuudet kokonaissummasta. Osapuolia on joko kaksi tai kolme. Siirron ehdottajan ja toteuttajan lisäksi 5-10 prosentin osuus varataan siirtokustannuksiin ja palkkioihin. Siirrettävä summa vaihtelee 6,5 miljoonasta dollarista aina 45 miljoonaan ja toteuttajan prosenttiosuus kymmenestä neljäänkymmeneen. Rahasummat ilmoitetaan aina dollareina, tyypillisenä globaalina ja varmana standardivaluuttana. Siirrettävä summa kerrotaan aina mutta prosenttiosuuksia ei, vaan ne saattavat olla "neuvoteltavissa". Kirjeen lopussa tavanomaisesti korostetaan lisäksi siirron turvallisuutta ja poikkeustapauksissa vielä sanoudutaan irti 419-petoksista.

Väkivallan raharikkaat uhrit

1.10.2003 postilaatikossani on uusi viesti. Zimbabwelaissyntyinen Sophie K. kertoo hädästään. Hänen isänsä oli suosittu musta Mugabea vastustanut viljelijä, joka oli saanut surmansa Zimbabwen maanomistuslevottomuuksien aikana. Isä oli aavistanut vaaran ja lähettänyt 8,5 miljoonaa dollaria vanhimman tyttärensä Sophien mukana tallelokeroon Etelä-Afrikkaan. Rahat oli tarkoitettu uuden tilan perustamiseen Swazimaahan. Rahojen siirtäminen pois Etelä-Afrikasta on osoittautunut mahdottomaksi, mistä syystä Sophie tarjoaa minulle liikekumppanuutta, jos auttaisin ulkomaisten investointikohteiden löytämisessä tai antaisin pankkitilini hänen käyttöönsä. Palkkioksi saisin 10 prosenttia kokonaissummasta. Viisi prosenttia rahoista käytettäisiin kuluihin ja loput jäisivät Sophien suvulle.

Edellinen on esimerkki nigerialaiskirjeiden toisesta alalajista, konfliktikirjeistä. Niitä voisi kutsua myös sukudraamakirjeiksi, sillä niissä avuntarjoajan lähiomainen on kuollut maansa levottomuuksissa ja sukulaiset pyrkivät siirtämään huomattavaa rahasummaa ulkomaille. Konfiktikirjeitä oli koko tutkimusaineistosta vajaa puolet (27 kappaletta).

Konfiktikirjeiden keskeisimpiä maita ovat Zimbabwen lisäksi Sierra Leone, Liberia sekä Kongon tasavalta (Zaire). Kaikissa maissa on viime vuosina ollut levottomuuksia, jotka ovat ulkomaanuutisista tuttuja. Sukudraamakirjeissä mainitaan useimmiten nimeltä joku keskeinen poliittinen ja/tai sotilasjohtaja (esim. Robert Mugabe tai Charles Taylor). Kirjoittajan miespuolinen sukulainen, esimerkiksi isä, puoliso tai setä on joutunut joko johtajan toimien uhriksi tai vaihtoehtoisesti häntä vastaan hyökänneiden kapinallisten uhriksi, jos sukulainen on työskennellyt kyseisen johtajan avustajana tai kenraalina.

Kuolleen sukulaiset ovat joutuneet lähtemään maanpakoon, mutta heillä on tallessa suuria rahasummia. Varat auttaisivat pääsemään uuden elämän alkuun jossain rauhallisemmassa paikassa, joko Euroopassa (tavallisesti Hollanti) tai eteläisessä Afrikassa. Huomionarvoista Zimbabween sijoittuvissa tarinoissa on se, että niissä jokaisessa mainitaan, että kuollut henkilö on musta eikä valkoinen kuten useimmat uutisissakin mainituista suurtilojen omistajista, jotka ovat kärsineet Mugaben maareformista. Tällä toteamuksella ikään kuin halutaan korostaa dramaattisuutta ja vedota tunteisiin tilanteessa, jossa omat heimoveljet ovat pettäneet pyyteettömän ja pidetyn viljelijän. Valkoisen ihmisen kuvaaminen uhrina koetaan ilmeisesti ongelmalliseksi. Muihin maihin sijoittuvissa kirjeissä uhrit määrittyvät ikään kuin automaattisesti mustiksi ilman että ihonväriä tai etnistä taustaa tarvitsee korostaa.

Rakenteeltaan kirjeet ovat yhteneviä "virkailija pulassa" -kirjeiden kanssa ja rahasummalupauksetkin ovat samanlaisia. Viestien kokonaissävy on tosin astetta dramaattisempi ja tunteisiin sekä moraaliin vetoava, mikä näkyy otsikoista alkaen. Nyt kyse ei ole pelkästään viileästä liiketoiminnasta vaan myös katastrofin uhrien auttamisesta. Viestintätyyliä voisikin kutsua retoriseksi kaksoisstrategiaksi, joka vetoaa sekä "liiketoimintafaktoillaan" sekä katastrofiuutisoinnista tutun personoivan tunnerekisterin avulla. Otsikoissa alleviivataan ystävyyttä, salaisuutta ja kiireellisyyttä ("Dear friend", "Assistance please", "Please help me", "Top Confidential"). Itse teksteissä korostetaan suvun tai perheen hätää, pelastumisen täpäryyttä, vainoojan petollisuutta sekä toivoa paremmasta huomisesta. Kirje voi päättyä Jumalan tai Allahin siunauksen toivotuksiin. Viestin vastaanottajalla on mahdollisuus tehdä moraalisesti korkea ratkaisu ja hyötyä avusta samalla taloudellisesti.

Kirjeiden tuottamat representaatiot

4.10.2004 Robert S.:llä on asiaa. Hänen setänsä, sissiliikkeen johtaja on kuollut Angolassa taistelussa hallituksen kanssa. Robert on vaistonsa avulla löytänyt minun sähköpostiosoitteeni Internetin hakemistoista. Sedän kuoleman jälkeen sissiliike on ollut vailla karismaattista johtajaa ja sekasortoisessa tilassa. Robert ei sentään pyydä minua palkkasoturiksi, vaan haluaa itsekin aloittaa uuden ja rauhallisen elämän - varsinkin kun kokee henkeään uhattavan. Uuden elämän aloittamisessa auttavat sedän timanttikaupoista jääneet 18 miljoonaa dollaria, jotka ovat jo matkalla sveitsiläiselle pankkitilille. Robert on matkustanut Hollantiin anomaan turvapaikkaa, mutta ei pysty itse omalla nimellään nostamaan rahoja. Angolan presidentti asettaa kapuloita rattaisiin. Niinpä minun pitäisi hakea rahat ja auttaa Robertin sukua. Palkkioksi saisin 15 prosenttia summasta. Robert toivoo minun ottavan yhteyttä siinäkin tapauksessa, etten ole kiinnostunut tarjouksesta. Näin hän voi miettiä jotain toista mahdollista partneria. Antaapa hän vielä viestin lopussa Internet-linkkivinkin, jonka avulla löytäisin lisätietoja sissiliikkeestä ja sen taistelusta.

Nigerialaiskirjeet toimivat vakiintuneiden kulttuuristen konventioiden ehdolla. Ne pitkälti toistavat tuttua käsitystä Afrikasta vieraana toisena, väkivaltaisena mantereena, joka kuitenkin voi antaa mahdollisuuden riskinottajalle ja seikkailijalle. Afrikka on romantisoitu peli, joka lupaa jännitystä ja rikkauksia - usein toisten epäonnen kustannuksella. Huijaus yritetään myydä meille meidän tuntemiemme Afrikka-käsitysten avulla.

Osa kirjeistä vetoaa samantapaisilla keinoilla kuin viralliset avustusjärjestöt rahaa kerätessään. Poikkeavaa on lähinnä se, että hätä yksilöityy tiettyihin henkilöihin sekä se, että auttamalla vastaaja voi itsekin hyötyä rahallisesti. Yksilökohtaloinen kuvaaminen on toki tuttu journalismin ja mainonnan keino, mutta tässä se jalostuu näyttämään henkilöltä henkilölle -viestinnältä, joka kuitenkin toimii vallitsevan Afrikka-kuvaston ehdoilla. Se kohtelee Afrikkaa yleisenä mustana alueena nostamatta juuri yksilöllisiä tai erityisiä kokemuksia esiin. Yksilölliset ja erityisetkin kokemukset ovat aina toistuvia, toistensa kaltaisia.

Kuva 2. Ilkka Heilän tulkinta nigerialaiskirjeistä. Turun Sanomat 18.8.2003. <ei nettiversiossa>

Kysymys ei kuitenkaan ole pelkästään kirjeiden sisällöstä vaan nigerialaiskirjeistä ilmiönä. Samantapaista kolonialistista diskurssia vahvistavat kirjeiden kriittiset lukutavat, jotka korostavat kirjeiden roskapostiluonnetta. Ne näkevät kirjeet karkeina massahuijauksina, joihin lankeavat vain kaikkein tyhmimmät ja kokemattomimmat Internetin käyttäjät. Tämä käsitys näkyy mainiosti myös oheisessa humoristisessa tulkinnassa, Ilkka Heilän B. Virtanen -sarjakuvassa. Heilä on piirtänyt useita strippejä Virtasen esimiehen, yksinkertaisen ja raa'an fyysisen Murikan vaikeuksista opetella tietokoneen käyttöä ja suoranaisista tietokonepeloista. Oheisessa sarjakuvassa Murikka on jo oppinut tietokoneen ja sähköpostin mekaanisen käytön, mutta hän ei vielä tunne petossähköpostien vaaroja. Vaan ihmettelee uuden nettiystävänsä vastaamattomuutta: "Miksiköhän hyvä ystäväni, liikemies Robert Numumba ei vastaa enää viesteihini. Dollarinvaihto meni minulta niin kuin pitikin. Ehkä nigerian sää häiritsee linjoja…" (Ilkka Heilä: B. Virtanen. Turun Sanomat 18.8.2003)

Viime aikoina lehdet ovat kirjoittaneet Internet-aktivismista, vastahuijauksista, jossa nigerialaiskirjeiden lähettäjiä vedetään höplästä heidän omia aseitaan käyttäen. Kirjeen vastaanottaja käyttäytyy kuin hän suostuisi rahansiirtoon pyrkien paljastamaan huijarit asettamiensa ansojen avulla. Vastaanottaja yrittää saada lähettäjät itse noloihin tilanteisiin ja taltioimaan koko prosessin sekä kirjallisin esityksin että mahdollisesti kuvien ja videopätkien avulla. Huijareille esimerkiksi vastataan käyttämällä erikielisiä henkilö- ja yritysnimiä sekä lähettämällä kuvia tunnetuista henkilöistä. (ks. esim. Hintikka 2003; Fighting Back at Nigerian 419 Advance Fee Fraud Scammers < http://www.nigerian419fraud.freeserve.co.uk/>; Smurfs 5, Lads 0 <http://www.scamorama.com/smurf.html>) Tällaiset Internetin mahdollisuuksia hyödyntävät puolustusteot saattavat olla vaarallisia mutta myös moraalisesti arveluttavia, samoin kuin tekojen mediaylistyskin. Puolustus muuttuu helposti oman teknologiaylemmyyden ja sankaruuden esittelyksi verrattuna jälkeenjääneeseen toiseen. Joskus vastahuijaukset ovat sävyltään avoimen rasistisia. Entä miksi vastahuijaukset kohdistuvat nimenomaan nigerialaiskirjeisiin eivätkä vaikkapa Viagra-kopioiden, penisten pidennyslääkkeiden tai akateemisten tutkintotodistusten mainostajiin?

Kulttuurikriitikko Edward Said onkin todennut, että "meille [länsimaalaisille] muut maailman alueet ovat vailla mainitsemisenarvoista elämää, historiaa tai kulttuuria. Jos siellä jotain on, se on korruptoitunutta, takaperoista, toivotonta."(cit. Kaartinen 2002, 292) Said on viitatessaan myyttiseen itään, käyttänyt orientalismin käsitettä, jota soveltaen toiset tutkijat ovat puhuneet afrikanismista, länsimaiden kolonialistisesta Afrikka-kuvastosta (Kaartinen 2002, 292). Nigerialaiskirjeet käyvät esimerkiksi edellä mainitun käsityksen moniulotteisesta vahvistumisesta digitaalisessa kulttuuripiirissä. Ne sijoittuvat lisäksi selkeästi vieläkin kaukaisempaan ja tuntemattomampaan, Saharan eteläpuoliseen "mustaan Afrikkaan" eivätkä esimerkiksi Välimeren eteläpuolisiin saman kulttuuripiirin islamilaisiin maihin. Tämä myös digitaalisen kuilun (digital divide) toisella puolella oleva alue on Internetinkin osalta meille vierasta, vaikka on tullutkin yhä tutummaksi muun muassa julkisuuden, maahanmuuttajien ja turismin kautta. (5)

Vieraus on yhteydessä epäluuloihin. Verkkomainonnan vastaanottajien ärsyttävyyspuhe rakentuu Päivi Erikssonin ja Katja Lähteen mukaan nimenomaan jyrkille vastakkainasetteluille 'heidän' ja 'meidän' välille. (Eriksson & Lähde 2001, 63) Usein siteerattu kulttuurintutkija Stuart Hall onkin todennut yleisemmin, että kansakunnan kaltaiset käsitteet ja siihen liittyvät identiteetit ovat keinotekoisia sulkeumia, jotka perustuvat eron määrittelyyn. Samuus ja ero rakentuvat diskursiivisten keinojen avulla. Hall jatkaa, että kuvitteellinen ja yhtenäinen "lännen" käsite on kuva tai joukko kuvia, joka tuottaa vertailustandardin ja arviointiperusteet, joihin "muita" kansoja, ihmisryhmiä ja alueita verrataan. Hall mainitsee lisäksi Edward Saidin kuvitteellisen maantieteen käsitteen, joka viittaa alueellisten erojen ja yhtäläisyyksien synnyttämiseen erilaisten keksittyjen traditioiden ja alkuperämyyttien avulla. (Hall 1999, esim. 13, 54, 60, 79-80)

Afrikkalainen Internet-maailma pitää sisällään myös paljon muita sisältötyyppejä kuin nigerialaiskirjeet ja erilaisia toimijoita ja intressejä. Näitä puolia tutkijat ja kansalaisoikeusaktivistit ovat pyrkineet tuomaan esiin (ks. esim. Njubi 2001; Ebeling 2003). Samaten, vaikka nigerialaiskirjeitä voi tarkastella pitkälti yhtenäisenä ilmiönä, koko maanosaa tarkasteltaessa on otettava huomioon luonnonolojen, kulttuurien ja historian muovaava moninaisuus erityispiirteineen. Toisaalta, kuten esimerkiksi Pekka Masonen huomauttaa, tutkija ei saa tehdä liian pelkistettyjä yleistyksiä siitä, miten länsimaiset ihmiset suhtautuvat Afrikkaan tai tiettyihin afrikkalaisiin kansoihin, vaikka länsimaiset käsitykset Afrikasta perustuvat esimerkiksi kolonialistiseen perinteeseen sekä ennen 1900-lukua Raamatun haamilaismyyttiin. Afrikkalaisten katsottiin polveutuvan Haamin pojasta Kanaanista, jonka Jumala oli tuominnut ikuiseen orjuuteen isänsä syntien tähden. Myytti yhdistettiin niin ikään Kainin kiroukseen ja mustaan ihonväriin. Esimerkiksi Suomessa historiallisista syistä suhtautuminen vieraisiin alueisiin ja kansoihin on ollut moniulotteista ja erilaista (Masonen 1996, 556-563) Suhtautumiseen vaikuttaa ja on vaikuttanut esimerkiksi oma kansallinen asema suhteessa suurvaltoihin, lähetystyöhön, matkailuun sekä maahanmuuttajien kansallisuudet ja lukumäärät.

Tarkoitukseni ei ole puolustaa roskapostittajia. En ole yhtään innoissani kymmenistä tai sadoista viesteistä, jotka kilahtavat postilaatikkooni tilaamatta. En arvosta henkilöitä, jotka pyrkivät käyttämään Internetiä tai mitään muutakaan mediaa petostarkoituksiin tai muuhun käyttäjän omaehtoista käytön valintaa rajoittaviin asioihin. Tällä esitelmällä haluan kyseenalaistaa kuitenkin niitä lähtökohtia, jotka liittyvät roskapostiin ilmiönä ja osoittaa ilmiön moniulotteisemman kiinnostavuuden. Ensinnäkin roskapostia on mahdollista ja tarpeen tutkia sekä eritellä sen sisällön perusteella, jotta ymmärtäisimme sen luonnetta ja merkitystä tärkeänä osana digitaalista kulttuuria. Toiseksi meidän on kysyttävä ja eriteltävä niitä omia esittämisen ja tulkinnan tapojamme, joiden avulla "nigerialaiskirjeitä" ja niiden tekijöitä arvioimme. Meidän on eriteltävä tulkinnallisia lähtökohtia, jotta emme sorru toistamaan yksiulotteisesti niitä vakiintuneita käsityksiä, joita meillä on Internetistä tai sähköpostista ilmiöinä tai joita meillä on kulttuurisesti ja maantieteellisesti määrittyvistä teknologian käyttötavoista.

21.10.2003 saan postia Rebecca R.:ltä Etelä-Afrikasta. Hänen miehensä, sheikki, on kuollut Afganistanissa USA:n ilmapommituksissa. Taas tarvitaan rahan siirtäjää 20 miljoonalle dollarille, ja minut on löydetty nettisivustoni kautta ja todettu luotettavaksi yhteistyökumppaniksi. Rebecca on huonossa kunnossa, ja rahojen siirrossa auttaisi hänen lakimiehensä, joka on viimeksi toiminut Liberian sotien uhrien auttamiseksi. Minun palkittaisiin ruhtinaallisesti tästä "rakkauden työstä". Nigerialaiskirjeiden tapahtumapaikat voivat siis löytyä Afrikan ulkopuoleltakin.

Lähteet

Verkkosivustot (linkit tarkistettu 4.2.2004)

Fighting Back at Nigerian 419 Advance Fee Fraud Scammers, <http://www.nigerian419fraud.freeserve.co.uk/ >.

Following the "Netiquette" rules that govern on-line communication, <https://courses.worldcampus.psu.edu/public/wc101/topics/Netiquette.shtml>.

Kiravuo, Timo: News-etiketti, <http://www.nixu.fi/~kiravuo/etiketti/>.

Netiquette Homepage, <http://www.albion.com/netiquette/>.

Nigeria - The 419 Coalition Website, <http://home.rica.net/alphae/419coal/>.

Public Awarness Advisory Regarding "4-1-9" or "Advance Fee Fraud" Schemes, <http://www.secretservice.gov/alert419.shtml>.

Puolamäki, Kai: Ei-toivottu viestintä Internetissä <http://www.cis.hut.fi/kaip/spam/>.

Smurfs 5, Lads 0 <http://www.scamorama.com/smurf.html>.

Kirjallisuus

Aro, Jari (2003) ""Mitä yhteistä on miehillä ja sukkahousuilla?" - Huomioita sähköpostihuumorista." mediumi 2.2. (2/2003), <http://www.m-cult.net/mediumi/article.html?articleId=227&print=1&lang=fi>.

Danet, Brenda (2001) Cyberpl@y. Communicating online. Berg, Oxford, New York.

Ebeling, Mary F. E. (2003) "The New Dawn: Black Agency in Cyberspace." Radical History Review - Issue 87, Fall 2003, pp. 96-108.

Eriksson, Päivi & Lähde, Katja (2001) Nuorten aikuisten tulkintoja verkkomarkkinoinnista. Kuluttajatutkimuskeskus, julkaisuja 10/2001. Kuluttajatutkimuskeskus, Helsinki.

Hall, Stuart (1999) Identiteetti. Vastapaino, Tampere.

Herkman, Juha (2001) Audiovisuaalinen mediakulttuuri. Vastapaino, Tampere.

Hintikka, Kari A. (2003) "Huijareita huijaamassa." Mikrobitti 11/2003, 14.

Järvinen, Petteri (2000) Sinulle on sähköpostia. Teknolit, Jyväskylä.

Kaartinen, Marjo (2002) "Orientin lumo. Itä toisena." Hetkiä historiassa. Cultural History - Kulttuurihistoria 2. Toim. Henri Terho. Turun yliopisto, kulttuurihistoria, Turku.

Masonen, Pekka (1996) "Haamin pojat. Afrikkalaisten kuvasta eurooppalaisessa ajattelussa." Teologinen aikakauskirja 1996(101): 6, 556-564.

Njubi, Francis (2001) "New Media, Old Struggles: Pan Africanism, Anti-racism and Information Technology." Critical Arts Journal. 2001, Vol. 15 Issue 1/2, 117-134.

Paasonen, Susanna (2003) "Erityisyyttä, edistysuskoa ja amnesiaa - Internet-tutkimuksen hankalat määritelmät." mediumi 2.2. (2/2003), <http://www.m-cult.net/mediumi/article.html?articleId=225&print=1&lang=fi>.

Said, Edward (1978) Orientalism. Routledge & Kegan, London.

Schwartz, Alan & Garfinkel, Simon (1999) Internet ja roskaposti. Englanninkielinen alkuteos Stopping Spam (1998). Suom. Tero Saarimaa. Suomen Atk-kustannus, Helsinki.

Viitteet

1. Roskaposti (spam) tarkoittaa yleensä kaikkia ei-toivottuja sähköpostiviestejä, joissa tyypillisesti mainostetaan kaupallisia tuotteita tai palveluja ja joita lähetetään massoittain. Roskaposti-ilmiöstä laajemmin ks. esim. Kai Puolamäki: Ei-toivottu viestintä Internetissä < http://www.cis.hut.fi/kaip/spam/ >.

2. Juha Herkmanin (2001, 108-112) mukaan lajityypit muodostuvat sisältöjen, muotojen ja levityskanavien tunnistettavuuksien kautta. Nigerialaiskirjeissä on yhteinen funktio, yhtäältä liiketoiminta ja auttaminen, toisaalta petos. Kirjeistä löytyvät toistuvat henkilötyypit (liikemiehet, diktaattorit, diktaattorien uhrit) sekä sama sijainti (enemmän tai vähemmän tunnettu Afrikka). Kirjeen muotokin on yhteinen. Viesti alkaa kiireellisyyttä ja luottamuksellisuutta painottavalla otsikolla. Varsinaisen viestin aluksi on lähettäjän esittely ja ongelman kuvailu, lopuksi bisnesehdotus ja tervehdys. Yhteisenä levityskanavana toimii Internetin sähköposti.

3. En ole seurannut roskapostini tai nigerialaiskirjeiden määrää systemaattisesti, mutta tuntuu siltä, että aineistonkeruuaikana erilaisia nigerialaiskirjeitä tuli minulle runsaammin kuin esimerkiksi aineiston keruuta ennen tai sen jälkeen.

4. Jos kirjeissä ei mainittu siirrossa auttajan osuutta, käytin laskelmissa 20% standardiosuutta.

5. Kiintoisaa on, että "eurooppalaisempi maa", Etelä-Afrikka, on yksi keskeisimpiä nigerialaiskirjeiden näyttämöitä linkittyen kirjeisiin toki nimenomaan bisneskirjetyypin kautta tai zimbabwelaisviljelijöiden perheiden turvapaikkana.