© Jaakko Suominen 2000

Katkelma teoksesta Sähköaivo sinuiksi, tietokone tutuksi. Tietotekniikan kulttuurihistoriaa. Jyväskylän yliopiston Nykykulttuurin tutkimuskeskuksen julkaisuja 67. Jyväskylä, 2000. 368 s. [Getting familiar with the electric brain, getting to know the computer. Publications of the Research Centre for Contemporary Culture, no. 67. Jyväskylä 2000.

Inhimillisen tekijän vastaisku

Poliittista (tietokone)peliä

"Ennustimme eduskunnan..."

On tapahtumia, jotka keräävät säännöllisesti laajan yleisön huomion. Suomessa tällaisia tilaisuuksia ovat urheilukisat, missimittelöt, laulukilpailut, vaalit ja rahapelien arvontatilaisuudet. Yhdistävä elementti näissä on kilpailuluonne. Jonkun on määriteltävä ne kriteerit, joilla kisaajien paremmuus ratkaistaan. Jonkun tai jonkin on suoritettava arvostelu ja laskettava tulokset. Lopputulokset on myös pystyttävä saattamaan kilpailuja seuraavan yleisön tietoon.

Eräs keskeisimmistä alueista, joilla tietokoneita käytetään niin lopputulosten laskennassa kuin tiedonvälityksessäkin, on aiemmin lähinnä Ounasvaara-esimerkin kautta tarkastelemani urheilu. Urheilukilpailujen lisäksi erityisesti poliittiset vaalit ovat tapahtumia, joita seurataan laajalti. Samoin kuin urheilussa, poliittisten areenoiden kilpailuissa tarvitaan kehittynyttä tiedonvälitystä ja myös pitkälle vietyä laskentajärjestelmää. Tältä pohjalta onkin varsin luonnollista, että tietotekniikan käyttö ja popularisointi ovat saaneet vaalien yhteydessä merkittävän aseman. Tiedonvälityksen ja tuloslaskennan käytännön hyödyn lisäksi tietotekniikan soveltaminen on ollut kannattavaa mainonnan ja markkinoinnin näkökulmasta. Itse tietokonelaitteiden ja sovellutusten markkinoinnin lisäksi kyse on ollut käyttäjäorganisaation taholta oman edistyksellisyyden julkituonnista -- kokonaisvaltaisemmin tulkittuna myös uuden modernin yhteiskunnan olemuksen esittelystä. ⁽¹⁾

Luultavasti ensimmäisen kerran tietokonetta käytettiin vaaleissa 1952 valittaessa Yhdysvaltojen presidenttiä. Tarinan mukaan UNIVAC-koneen avulla tehdyt ennustukset olivat liiankin lähellä lopullista vaalitulosta. ⁽²⁾ Tietokonetta hyödynnettiin 1960-luvun alkupuolella Euroopan maista esimerkiksi Norjassa, Ruotsissa ja Saksassa. ⁽³⁾ Suomessa tietokoneet tulivat vaalilaskentaan ja ennustuksiin mukaan vuoden 1966 eduskuntavaaleissa -- samoissa vaaleissa, joiden jälkeen "kyberneettinen" suunnitelmallisuuspolitiikka toden teolla sai eräiden tulkintojen mukaan jalansijaa.

Miksi juuri vuoden 1966 eduskuntavaalit olivat ensimmäiset, joissa tietokonetta hyödynnettiin? Teknisestä näkökulmasta tarkasteltuna tällöin Suomessa oli käytössä urakkaan sopivia tietokonelaitteistoja. Niiden tiedonkäsittelyominaisuudet riittivät nopeaan tuloslaskentaan ja ennusteiden tekoon. Alan maahantuojien, IBM:n ja Suomen Kaapelitehtaan/Nokian, kiristymässä ollut kilpailutilanne saattoi myös olla syynä siihen, että yhtiöt etsivät uusia tilaisuuksia laitteistojen ja niiden monipuolisten sovellutusmahdollisuuksien markkinointiin. Niin ikään sopivien ulkomaisten esikuvien olemassaololla oli oma merkityksensä. Muissa maissa laskenta- ja ennustejärjestelmiä oli jo kokeilu, joten sopivia esimerkkejä ja vertailukohtia voitiin hyödyntää. Tärkeä syy laskennan käyttöön oli myös aiheesta kiinnostuneen, sopivan tietotaidon omaavan henkilöstön nouseminen esiin. Lähinnä tämä tarkoittaa vaalisovellutuksen suunnittelijaa, valtiotieteilijä Risto Sänkiahoa.

Risto Sänkiahon mukaan idea laskentaan tuli Yleisradion uutispäällikkö Ralf Fribergiltä, ⁽⁴⁾ joka otti Sänkiahoon yhteyttä. Myös IBM oli juonessa mukana motiivinaan laitteistojensa markkinointi. Kolmantena yhteistyökumppanina tietokonesovellutusten toteutuksessa ja käytössä toimi Suomen Tietotoimisto. Tavoitteena oli yhtäältä nopeuttaa tavanomaista vaalilaskentaa ja toisaalta laatia ennuste eli prognoosi vaalituloksesta jo varsin pian vaalihuoneistojen sulkeutumisen jälkeen. ⁽⁵⁾ Näin ainakin jonkinlainen käsitys tuloksista oli saatavissa tiedotusvälineiden esitettäväksi jo samana iltana.

Sovelluskohteena vaaliennusteen laskeminen oli 1960-luvun puolivälin automaattiselle tietojenkäsittelylle tyypillinen. Prognoosin laatiminen merkitsi tulevaisuuden ennustamista, kehityksen simulointia. Se oli yksi keskeisimpiä tietokoneen käyttöalueita. ⁽⁶⁾ Asian teki haastavaksi toiminnan nopeatempoisuus ⁽⁷⁾ ja tosiaikaisuus, joka niin ikään kuului keskeisesti uusien toisen ja etenkin kolmannen polven tietokoneistojen ominaisuuksiin.

Vaalien jälkeisessä analyysissään, Politiikka-lehdessä 2/1966, Sänkiaho perusteli tietokoneiden käyttöä tiedotusvälineiden kehityksellä ja yleisön tarpeella saada tietoa mahdollisimman nopeasti:

Joukkotiedotusvälineiden kehittyessä on tiedon saamisen ja välittämisen nopeus tullut yhä tärkeämmäksi. Suuri yleisö tahtoo heti saada tiedot suurista maailmantapahtumista tai tärkeistä tapahtumista kotimaassa. Tämän vuoden tärkein tapahtuma maassamme oli juuri suoritetut eduskuntavaalit, joiden tulosten tiedottamisen nopeuttamiseksi oli Yleisradion ja Suomen Tietotoimiston yhteinen laskentakeskus hankkinut käyttöönsä tietokoneet. Tietokoneet eivät tietenkään yksin pysty ratkaisemaan tietojen nopeaa julkaisemista, sillä suurelta osalta vaalien tulospalveluun liittyvät ongelmat ovat tietojen välittämisessä maan eriasteisista laskentapaikoista laskentakeskukseen. Tämän nopeuttamiseksi olikin laskentakeskuksesta suorat puhelinyhteydet jokaiseen muuhun paitsi Ahvenanmaan keskusvaalilautakuntaan. ⁽⁸⁾

Urheilun tavoin tälläkin alalla televisioinnin vaatimukset tietokonetekniikan käyttöönotossa ovat merkittävässä asemassa. ⁽⁹⁾ Yleensä tietokonepohjaista simulointia on hyödynnetty siksi, että on haluttu vähentää "oikean elämän" testaamisen aiheuttamia rahallisia tai vaikkapa moraalisia kustannuksia. Simulointia käytetään varsinkin silloin, kun kyseessä on jollain tavalla ensiarvoisen tärkeästä tai merkittävästä kohteesta. ⁽¹⁰⁾ Vaaliprognoosin osalta kyse lienee sekä nopean tiedonvälityksen että poliittisten vaalien kokemista tärkeäksi.

Lainauksen prognoosikuvauksessa Sänkiaho korostaa tiedotusvälineiden yhtäältä muuttunutta ja toisaalta muuttumatonta tiedon tuotanto- ja välitystapaa. Tiedotusvälineet ovat aiheuttaneet tilanteen, jossa ihmiset haluavat saada tietoja tapahtumista välittömästi. Tiedotusvälineiden käyttämä tekniikka ei kuitenkaan vielä mahdollista tarpeeksi nopeaa tiedon välitystä tai tulosten laskentaa. Avuksi on otettava laskentakeskukseen sijoitettu tietokone, joka muun tekniikan ohella mahdollistaa tulostietojen saamisen jo ennen kuin kaikki äänet on laskettu. Tietokone antaa keinon kurkistaa tulevaisuuteen. Sänkiaho ei tässä yhteydessä ota kantaa siihen, mitä tapahtuisi, jos ihmiset eivät saisikaan tulostietoja niin nopeasti kuin haluaisivat. Merkitsisikö se, etteivät kansalaiset pystyisi täysipainoisesti osallistumaan automatisoituvan yhteiskunnan elämään ja kehitykseen?

Kuten todettu, Suomi ei ollut ainoa paikka, jossa tietokone-ennusteita oli haluttu syystä tai toisesta kokeilla. Tulosennusteen ja -tiedon tuottamisen esikuvia olikin useita. Lähinnä Sänkiaho hyödynsi omia suunnitelmia tehdessään Saksan 1965 liittopäivävaalien ennustus- eli "estimointikaavoja", joita piti tosin muokata Suomen vaalijärjestelmän mukaisiksi. Työtä vaati myös edustavan otoksen suunnittelu. Vaaleissa maa oli jaettu noin 5500 äänestysalueeseen, joista prognoosiin Sänkiaho valitsi kolmisensataa. Otokseen valikoitui alueita eri puolilta maata, kaiken kokoisista kunnista ja puolueiden kannatusjakauman puolesta eri tyyppisiltä alueilta. Myös edellisten vaalien äänestysaktiivisuuden alueelliset erot otettiin huomioon. ⁽¹¹⁾ Ajatushan oli, että otoksen avulla saataisiin nopeammin ennuste vaalin lopputuloksesta ilman, että täytyisi odotella koko äänestysalueen tuloksia. Tulokset kerättiin ja laskettiin alueellisissa keskusvaalilautakunnissa. Otoksen käyttö oli tieteellinen keino, jolla edellä mainittu tulevaisuusvisiointi mahdollistui.

Teknisesti laskenta toteutettiin IBM:n koneilla. Yhtiö olikin ollut usein mukana myös ulkomailla tapahtuneissa prognoosikokeiluissa. Varsinainen Yleisradion ja Suomen Tietotoimiston tulospalvelulaskenta suoritettiin IBM:n Helsingin aluekeskuksessa. ⁽¹²⁾ Ennustus hoitui 1620-laitteella, ⁽¹³⁾ jonka heikkoutena oli laskennan toteuttajien näkökulmasta tietojen hitaanlainen luku ja tulostus. Tulokset printattiinkin IBM 1401 -koneen kautta, koska sen kirjoittimen nopeus oli moninkertainen. ⁽¹⁴⁾ Oletettavasti toinen kone toimi laskennan varakoneena, mikä osoittaa tässäkin tapauksessa halua varmistaa järjestelmän kriittisten osien toiminta tiukoissakin paikoissa. ⁽¹⁵⁾ Ennusteen tekoa harjoiteltiin Sänkiahon mukaan tekemällä äänestysalueittain jaettu etukäteisarvio vaalien lopputuloksesta. Hän tähdentää haastattelussa, että harjoitteluun ei ollut paljon aikaa. ⁽¹⁶⁾

Yleisradiossa vaalit työllistivät 800 henkilöä. Tulosten välittämiseen ja vaalilähetysten toteuttamiseen osallistui koko Helsingin toimituksen väki sekä ainakin alueasemien tekninen henkilöstö. Jokaisessa keskusvaalilautakunnassa oli myös kaksi tiedottajaa, jotka kirjasivat äänestystuloksia lomakkeille ja sanelivat tiedot puhelimitse IBM:n Helsingin laskentakeskukseen. Siellä tiedot lävistettiin reikäkorteille, joiden pohjalta toteutettiin erillisinä sovelluksina tuloslaskenta ja prognoosi. ⁽¹⁷⁾ Vaalilaskenta ja prognoosi muodostivat siis moninaisen tietojärjestelmän, jossa eri tiedonkäsittely- ja välitystekniikat sekä inhimillinen työ nivoutuivat toisiinsa.

Yleisradion voimakas panostus tuloslähetyksiin osoittaa tilanteen tärkeyden. Sinänsä Yleisradion tarkoituksena ei ollut tietotekniikan popularisointi vaan kansalaisten palveleminen. Verhotumpana tavoitteena oli oman voiman ja edistyksellisyyden esittely. Tätä korostettiin tekniikan hallinnan ja massakäytön avulla. ⁽¹⁸⁾ Samaa esittelytapaa oli käytetty muuallakin. Anders Carlsson mainitsee Ruotsin yleisradioyhtiön käyttäneen BESK-tietokonetta 1960-luvun vaaleissa niin ikään prognoosien tuottamiseen. Carlssonin mukaan ruotsalaisten esikuvana oli CBS-yhtiön tulospalvelutoiminta Yhdysvaltojen 1956 vaalien yhteydessä. ⁽¹⁹⁾

Yleisradion yhteistyökumppanien odotuksen olivat osin erilaiset. IBM:n kannalta oli olennaista, että sen koneet toimivat tehokkaasti ja luotettavasti, ja että toiminta näkyi tiedotusvälineissä. Yleisradion lähetysten lisäksi hyödyllistä IBM:lle oli myös muiden viestimien, esimerkiksi sanomalehtien, tarjoama julkisuus. ⁽²⁰⁾ Tietokonelaskennan ja ennusteen onnistuminen olisi yhtiön näkökulmasta positiivinen signaali nykyisten ja mahdollisten tulevien asiakkaiden suuntaan ja loisi myös laajempaa myönteistä kuvaa yrityksestä. Yleisen positiivisuuden lisäksi vaalisovellutus osoittaisi, kuinka moninaisiin tehtäviin tietokonetta voitiin käyttää. Tietokoneesta oli todella tulossa monikäyttöinen universaalikone, tehokas laskulaite -- jopa luotettavaa kuvaa tulevaisuudesta tuottava ennustaja.

Tuloksia kymmeneltä

Ensimmäinen tietokone-ennuste annettiin toisena vaalipäivänä maanantaina 21.3.1966 kymmenen jälkeen illalla. ⁽²¹⁾ Siinä vaiheessa kokonaiskuva ei ollut vielä selkeytynyt. Muutamaa tuntia myöhemmin laskennan edistyessä annettu ennuste sen sijaan oli -- ainakin Risto Sänkiahon mukaan -- varsin lähellä vaalien lopputulosta. Vaaliliittojen äänimäärissä ennusteen ja lopullisen tuloksen välillä oli ainoastaan muutamien tuhansien eroja, jotka vaikuttivat joissain tapauksissa yksittäisten paikkojen jakautumiseen. ⁽²²⁾

Sänkiaho muistelee, että tietokone-ennustuksesta ja tuloslaskennasta saatu palaute oli pääasiassa kiittelevää, "sillä olihan tulokset tulleet kaiken maailman tietoon vanhaan käytäntöön verrattuna ennätysajassa." ⁽²³⁾ Tietokoneen nopeudesta kertoivat reaaliajassa televisio ja radio. Myös lehdissä tietokoneen käyttö noteerattiin, vaikka paljon suurempi huomio kohdistui luonnollisesti vaalien ennakkotunnelmiin ja lopputulokseen. Voi olla, että joissain tapauksissa lehdet eivät halunneet korostaa kilpailevan tiedotusvälineen teknistä suoritusta ja sen uutuuksia, vaikka lehdet itsekin hyötyivät nopeammasta tulospalvelusta.

Ensimmäiset lehtimaininnat tietokoneen käytöstä julkaistiin ennen varsinaista vaalitoimitusta, luultavasti silloin kun television ja radion vaalilähetykset ja -tentit alkoivat. Asia tuotiin esille myös vaaleja koskevien tiedotustilaisuuksien yhteydessä. ⁽²⁴⁾ Suuremman huomion lehdissä ympäri Suomea koneet saivat juuri ennen vaaleja. Jutuissa mainittiin, että kyseessä olisi ensimmäinen tietokoneiden vaalitulossovellutus Suomessa ja asia toteutetaan Yleisradion, Suomen Tietotoimiston ja IBM:n yhteistyönä. Useimmat lehdet toivat esille myös laskennan ja ennusteen tekniseen toteutukseen, nopeuteen ja tiedottamiseen liittyviä seikkoja. ⁽²⁶⁾

Ennen vaaleja lehdet julkaisivat laskentaan liittyen myös muuta vaaliuutisointia kuvittavia otoksia tietokonekeskuksista. Esimerkiksi Uudessa Suomessa toisen vaalipäivän aamun lehdessä oli kuva tietokonehuoneesta, jossa työskenteli kaksi miestä. Kuvateksti kertoo:

Tietokonetta käytetään ensimmäistä kertaa nyt Suomen vaaleissa. Koneiden varsinainen työpäivä on tänään, jolloin ne laskevat koko maan vaalitulokset ja vertaavat ne vuoden 1962 eduskuntavaaleihin. Eilen päivällä koneet vielä kertaalleen tarkastettiin ja niille annettiin viimeinen silaus. ⁽²⁷⁾

Tietokoneista kirjoitetaan monikossa. Tämä viittaa joko varsinaisen laskentakoneen ja varakoneen käyttöön tai siihen, että tietokonelaitteistoon ajatellaan kuuluvan tärkeinä osina laskuyksikön lisäksi myös tietojen syöttö- ja tulostuslaitteet. Maininnassa korostetaan, että kaikki on kunnossa laskentaa varten. Tutkittaessa artikkelia huomio kiinnittyy myös siihen, että urakkansa tehneistä ihmissuunnittelijoista toimittaja kirjoittaa passiivimuodossa. Varsinaisen laskentatyön tekevät koneet esiintyvät aktiivitoimijoina. Kuvissa taas saattaa olla toisin. Niihin on vaikea taltioida tietokoneiden dynaamisuutta.

Hufvudstadsbladetissa julkaistiin pari päivää ennen vaaleja kuva magneettinauhalaitteista ja niiden ääressä hymyilevästä miehestä. ⁽²⁸⁾ Osin samanlaista kuva-asetelmaa hyödynsi jo helmikuun puolivälissä Etelä-Saimaa, jonka otoksessa tummapukuinen Seppo Federley esittelee tietokonetta paperipinkka kädessään. Vieressä on massiivinen tulostin ja takana seisovat magneettinauhalaitteet. Useassa lehdessä käytettiin kuvaa, jossa IBM:n Heikki Niemi poseerasi kolmen magneettinauhalaitteiston ääressä. ⁽²⁹⁾ Tunnelma on odottava. Koneet hyrisevät kaivaten vaalituloksia pureskeltaviksi. Tarkastelun keskiössä ovat lähinnä tietojen tallennus- ja tulostusyksiköt eivätkä niinkään keskuslaitteistot tai laskuyksiköt. Näin itse tiedon välitys näyttäytyy fyysisenä työsuorituksena -- mutta siis kuitenkin etupäässä tekstin tasolla. "Ruumiillinen" työ on vahvemmassa roolissa kuin itse koneen sisuksissa tapahtuva laskenta, jota olisikin vaikea visualisoida. ⁽³⁰⁾

Vaalien jälkeen useat lehdet julkaisivat kehuvia mainintoja tulospalvelusta ja tietokoneesta. ⁽³¹⁾ Esimerkiksi Etelä-Suomen Anders kirjoitti kolumnissaan "Valveutunutta vaalivalvontaa" tulostiedottamisen uudesta luonteesta:

Osan mielenkiintoa tästä jännitysnäytelmästä kylläkin vei pois onnistunut vaaliennuste, mutta eihän ole Yleisradion vika, että tilastotiede on kehittynyt liikaa.

Tietokoneista saatujen liuskojen esittelyssä olisi lukijoiden sopinut ensin sanoa, mitä nämä liuskat sisältävät, sillä alussa menivät tiedot ja ennusteet sekaisin, mikäli katselija ei ollut kyllin tarkkaavainen. Loppua kohti tämä asia selvisi.[...]"

Ja suurin kiitos kuuluu tietenkin tietokoneelle, joka yhdessä Iris Raution kanssa vastasi antoisimmista musiikillisesta esityksestä. ⁽³²⁾

Anders toteaa vaalien tulospalvelun saaneen aikaisemmasta poikkeavia muotoja tilastotieteen kehityksen myötä. Hän myös mainitsee, millä tavoin tiedot yleisölle esitettiin: asiantuntijoiden välittämien tietokonetulosteiden kautta. Musiikillisella esityksellä Anders viittaa aikakauden tavalliseen tietotekniikan popularisointikeinoon. Lähetyksen lopuksi tietokone soitti reippaan "Ankkurit ylös" -marssin. ⁽³³⁾

Vaalilaskentaa ja ennustusta suunnitelleet, toteuttaneet ja seuranneet henkilöt saattoivat todeta kokeilun onnistuneen. Tietokone-ennusteet olivat varsin tarkkoja eikä niiden tekemisessä ollut suurempia ongelmia. Saatu huomio esimerkiksi lehtien palstoilla oli kohtalaista ja pitkälti positiivista. Osittain tietokoneita sivuavia soraääniä on löydettävissä Ilkka-lehdessä, jonka pakinoitsija Velu viittaa englantilaisiin pienehköihin Elliott 903-tietokoneisiin mahdollisina nuorison aktiivisuuden tuhoajina. ⁽³⁴⁾ Viittauksen nivoutuminen vaaleihin ja vaalilaskentaan jää hiukan epäselväksi. Kritisoitavaa vaali-illan lähetyksistä muut lehdet löysivät lähinnä siitä, että politiikan käsittely meni osin "tyhjänpäiväiseksi ajanvieteviihteeksi". Vaalilähetyksissä oli sketsejä ja laulua, joita esittivät pyjama-asuihin pukeutuneet, välillä sängyssä makaavat vaalivalvojat (tai nukkuvien puolueen edustajat). ⁽³⁵⁾

Asianosaiset myhäilivät omissa esityksissään. IBM:n puolelta laskennasta vastannut Heikki Niemi korosti IBM Katsaus -asiakaslehden jutun lopussa Suomen olleen vaalien yhteydessä edelläkävijä ainakin yhdessä suhteessa. Tietokonelaskenta onnistui ensi yrityksellä. Muissa maissa oli ollut ensimmäisillä kerroilla pienempiä tai suurempia vaikeuksia. ⁽³⁶⁾ Tällä argumentilla Niemi liittää tapauksen tietotekniikan kansalliseen puhuntaan, johon kuuluu muun muassa juuri "paremmin tekemisen" retoriikka. ⁽³⁷⁾

Risto Sänkiaho puolestaan kiteytti tuntemukset Politiikka-lehdessä:

Maassamme suoritetut ensimmäiset »tietokonevaalit» onnistuivat melkein yli odotusten ainakin vaaliprognoosin osalta. Seuraavissa vaaleissa tullaan varmasti turvautumaan taas tietokoneiden apuun ennusteiden laatimisessa. Saatujen kokemusten turvin voidaan tämä tehdä silloin entistä paremmin kuin nyt. ⁽³⁸⁾

Toisin kuitenkin kävi. Seuraavien vaalien ennustusoperaatio ei sujunutkaan aivan mutkattomasti. Silloin tietokonelaskenta sai ongelmien takia yhä enemmän julkisuutta.

...vai ennustimmeko?

Kahden ja puolen vuoden kuluttua ensimmäisestä tietokonelaskennasta tuli kunnallisvaalien aika. Yleisradion uuteen Kesäkadun toimitaloon oli rakennettu tietokonekeskus, johon asennetun General Electric GE-415-keskusyksikön toimitti Nokia Elektroniikka. Kone oli hankittu alunperin palkkojen ja ohjelmien kustannusten laskentaa varten, mutta hankintapäätöksestä tiedottaneen ATK:n Tieto-Sanomien mukaan myös "tulevaisuudessa tulee erittäin mielenkiintoisena sovellutuksena olemaan ohjelmien suunnittelu tietokoneen avulla." ⁽³⁹⁾ Jutussa ei tuotu esiin, mitä tietokoneavusteinen radio- ja televisio-ohjelmien suunnittelu olisi tarkoittanut.

Kunnallisvaaleissa 6.-7.10.1968 tietokoneen osuus tulosten laskijana oli aikaisempaa suurempi, sillä ainakin paikallisella tasolla, joissain kaupungeissa, koneet olivat varsinaisen laskennan apuna. Laskennan lisäksi Yleisradio päätti käyttää myös prognoosia puolueiden kannatuksen aistijana laskennan alkuvaiheissa. Tarkoitus oli ainakin kokeilumielessä ennakoida äänestystuloksia ja jossain määrin myös kunnallisvaalien paikkajakoa. Yhtenä sovellutuksena lehdissä mainittiin myös eduskuntapaikkojen leikkimielinen uudelleenjako. ⁽⁴⁰⁾ Samanlaista uudelleenjakoa oli käytetty tammikuun presidentin valitsijamiesvaaleissa, joissa niin ikään oli toteutettu ennustesovellus ja laskettu tietokoneella ainakin joidenkin vaalipiirien tuloksia. Tietokonelaskenta oli tällöin sujunut kiitetyllä tavalla. ⁽⁴¹⁾

Kunnallisvaaleissa Risto Sänkiaho oli taas mukana prognoosin teossa tai ainakin kommentoinnissa. Tohtoriksi väitellyt Sänkiaho pyrki myös itse valtuustoon Sosialidemokraattisen puolueen listoilta Helsingissä.

Tietokonelaskennasta ja prognoosista uutisoivat etukäteen useat lehdet. Yleensä jutuissa viitattiin tietokoneen käyttökohteisiin, silloin kun kerrottiin Yleisradion vaalilähetyksistä ja tulospalvelusta. ⁽⁴²⁾ Kuitenkin varsinaisten vaalipäivien jälkeen tietokoneet ja tuloslaskenta nousivat suurempiin otsikoihin asti. Kaikki ei ollut onnistunut toivotulla tavalla.

Aluksi metelin nosti Uusi Suomi. Tietokonepohjainen tuloslaskenta oli Helsingin osalta kangerrellut pahoin. Lehti toi asian esille jo vaalien jälkeisenä päivänä etusivullaan ja jatkoi sisäsivuilla vertailemalla sitä, mitä tulospalvelun toteuttajien etukäteisarvioiden mukaan piti tapahtua ja mitä todella tapahtui. Kunnallisvaalitulosten laskennassa tarkoituksena oli, että jo Helsingin jokaisella vaalipaikalla tulokset lävistetään reikäkorteille. Lävistäjien piti kuljettaa kortit taksikyydissä laskentakeskukseen. Ensimmäisenä pettikin se, että takseja ei tahdottu saada mistään. Muutenkin tuloslaskennan aikataulu venyi ennakkoveikkailuista, ja tavallisesti nopean laskennan Helsinki jäi muista jälkeen: "Kun muualla maassa oli ääntenlaskenta jo loppumaisillaan, hoiperteli Helsinki tietokonesysteemeineen vasta alkuvaiheessa." ⁽⁴³⁾

Uusi Suomi palasi tuloslaskentaongelmiin vielä seuraavan päivän pääkirjoituksessa, jossa todettiin, että tuloslaskenta "ei toiminut alkuunkaan hyväksyttävällä tavalla." Pääkirjoitustoimittaja viittasi myös Yleisradion alkuillan ennusteiden virheellisyyteen, joka aiheutti vielä pitkään lähetyksessä ja lehdissäkin puidun väärän käsityksen vaalien lopputuloksesta. ⁽⁴⁴⁾

Yksi syy juuri Uuden Suomen voimakkaaseen reagointiin saattoi olla siinä, että hitauden takia tuloksia ei saatu lehteen -- varsinkaan ensimmäisiin painoksiin. Pertti Jotunin mukaan Uusi Suomi meni painoon ainakin tuntia aikaisemmin kuin Helsingin Sanomat. Helsingin Sanomissa laskennan takelteluun kiinnitettiinkin huomiota vasta muutaman päivän kuluttua. Ehkä Uuden Suomen esimerkin siivittämänä 10.10. pääkirjoituksessa kommentoitiin tulospalvelun kankeutta ja todettiin, että kaikkea syytä ei voi vierittää helsinkiläisten taksiautoilijoiden harteille. ⁽⁴⁵⁾

Muutamat lehdet reagoivat vaalilaskennan onnistumiseen neutraalisti tai positiivisesti. Myönteisimmän kuvan antoi Suomen Sosialidemokraatti. Asiaan vaikutti luultavasti se, että puolueen oma mies oli suunnitellut tietokoneprognooseja. Sänkiaho itsekin myönsi työn vaikuttaneen omaan näkyvyyteensä:

Radion ja television vaaliprognoosin laatija tri Risto Sänkiaho saattoi -- kun häntä hetken haastateltiin -- vastata siinä vaiheessa olevansa 11. sijalla sosialidemokraattisista valtuustoehdokkaista Helsingissä.

-- Mikä on vaikuttanut eniten, tri Sänkiaho, vaaliprognoosit, tuore väitöskirja vai osanotto Kaisaniemen jokavuotiseen 25 km juoksuun?

Sänkiaho: En tiedä, ehkä prognoosit ovat antaneet eniten imagea.

Tri Sänkiaho sanoi, ettei hän tiedä, kumpi kiinnostaa enemmän, tiede vai politiikka.

-- Nykyisin tosin näyttää siltä, että tarvitaan yhä enemmän tiedemiehiä politiikassa.

-- Tosin on sanottu niinkin, että tiedemiehistä tulee politiikkaan ryhtyessään huono tiedemies ja huono poliitikko.

-- Mutta tietysti tahdon vastaisuudessa osoittaa olevani sen luottamuksen arvoinen mitä tämäkin kannatus näyttää olevan. ⁽⁴⁶⁾

Syyllisen taakkaa alettiin asetella Yleisradion niskaan muissa lehdissä. Kiivaimmat kannanotot tulivat esille kolumneissa ja pakinoissa. Suuttumusta herätti lähinnä se, että varsinkin Lapin sekä Turun eteläisen vaalipiirin osalta alkuillan prognoosit antoivat Suomen Maaseudun puolueelle jopa viidenkymmenen prosentin kannatuslukuja. Maakuntalehtien pakinoitsijat protestoivat vennamolaisten kannatuksen liioittelua:

Erittäin närkästyneitä näyttävät kollegat olevan vaaliyön tulospalvelusta ja siitä pieleen menneestä ensimmäisestä prognoosista, joka lupasi esimerkiksi vennamolaisille Lapin läänissä yli 50 ja Turun eteläisessä 35 prosenttia kaikista äänistä, jota ainakin Suomen Tv tosiaan tarjoili vielä tiistaiaamunakin, vaikka radio uutisissaan olikin ennättänyt jo kömmähdyksen oikaista.

Tri Risto Sänkiaho menikin aika noloksi vaaliyön tentissä, kun paneelin jäsen tri Olavi Borg häneltä tiukkasi kuinka niin virheelliset prognoosit ovat olleet mahdollisia. Tuntui vähän siltä, että Sänkiaho ja kumppanit olisivat uskoneetkin enemmän omia ennusteitaan kuin vaalien todellisia tuloksia. Inttihän näet Sänkiaho vielä siinäkin vaiheessa vennamolaisten saaneen Helsingissä yli 10 prosenttia äänistä, vaikka reaaliset laskentanumerot osoittivat kaiken aikaa todelliseksi prosenttiluvuksi viittä taikka vähän ylitse. Ei kai vain "tiedemiesryhmä" langennut oman toiveajattelunsa ansaan?

Sänkiaholle kävi muutenkin hauskasti. Hänhän oli itse ehdokkaana Helsingissä ja tuli myös valituksi. Ilmeisesti hän ei uskonut itsekään menestykseensä, koska ennätti radiossa laukoa, että "politiikkaan osallistuva tiedemies on sekä huono poliitikko että huono tiedemies." Mitähän nyt valituksi tullessaan tästä asiasta tuumailee?

No, kaatuuhan hevonenkin neljältä jalalta, saatikka ihminen kahdelta, sanovat vanhat. Ja roomalaiset vakuuttivat latinaksi "Errare humanum est" elikkä erehtyminen on inhimillistä. Harmi vain, että suurelle yleisölle saattoi nyt jäädä kokonaan väärä kuva vaalien eräistä merkittävimmistä piirteistä. Itse asiassahan Vennamon puolueen kannatus putosi presidentinvaaleihin verrattuna yli kolmanneksella eli 11,3 %:sta 7,4%:iin, mikä sekin tietysti on enemmän kuin tarpeeksi.[...] ⁽⁴⁷⁾

Yleisradion suomenkielinen ohjelmaneuvosto otti kokouksessaan 14.10.1968 kantaa epäonnistuneeseen tulosennusteeseen ja negatiiviseen julkisuuteen. Keskustelussa tuli esille muun muassa se, että jatkossa olisi korostettava entistä tarkemmin kyseessä olevan vain ennusteen eikä lopullisen tuloksen. ⁽⁴⁸⁾ Ohjelmaneuvoston kanta uutisoitiin useissa lehdissä mutta kohu ei ottanut laantuakseen vielä pariin viikkoon. ⁽⁴⁹⁾ Pakinoitsijoiden kielikuvat olivat edelleen teräviä -- sekä Yleisradioon että tietokoneen käyttöön kohdistuvia:

Television ohjelmaneuvostoon kuuluu 13 jäsentä. Ensimmäinen prognoosi voidaan laatia kun viisi ääntä on laskettu. Sen jälkeen kukin jäsen lausuu mielipiteensä välituloksesta. Kun laskemista on jatkettu yhdeksään ääneen asti kuullaan jäsenten uudet arvioinnit tilanteesta. He esiintyvät myös lopullisten tulosten selvittyä ja seuraavana päivänä suoritettavan tarkistuslaskennan jälkeen.

Sovitteluratkaisuun pyrkii vaihtoehto, jonka mukaan tietokone laatii joukon ennusteita vaalin tuloksesta ja ohjelmaneuvosto valitsee niistä mielestään sopivimman, joka sitten julistetaan lopputulokseksi. Vaalipalvelun päätyttyä tietokone ja ohjelmaneuvosto vakuuttavat toisilleen ystävyyttä.

7) Hallitus on kieltäytynyt antamasta lupaa kuuntelu- ja katselulupamaksujen korottamiseen, vaikka yleisradion tietokone on osoittanut sen välttämättömäksi.

Viimeisen vaihtoehdon mukaan vaalitulospalvelu korvataan ohjelmalla, jossa tietokone ilmoittaa, etteivät hallitus ja kansa enää nauti sen luottamusta. ⁽⁵⁰⁾

Yleisradio pyrki selittämään laskentaa vielä parhain päin muun muassa ATK-päällikkönsä P. E. Norbäckin suulla. Hän totesi ennusteen osuneen oikeaan noin yhden prosentin virhemarginaalilla, joka johtui ohjelmointivirheestä. Norrbäck korosti myös Sänkiahon roolia ennusteen suunnittelijana ja totesi kunnallisvaalien tulosten ennustamisen olevan kaikkine vaaliliittoineen huomattavasti vaikeampaa kuin valtiollisten vaalien. Hän toi esiin myös sen seikan, että tietokone oli saatu Yleisradion käyttöön vasta syyskuun alussa ja että laitteen luotettavuuden toteamiseen kuluu yleensä noin puoli vuotta. ⁽⁵¹⁾

Eduskuntavaaleissa 1970 Vennamo tyrmää tietokoneen

Tietokone ei uskonut vaalien äänivyöryihin -- Otsikko Uudessa Suomessa 18.3.1970.

Seuraava tulikoe prognoosille muodostui eduskuntavaaleissa 1970. Vaalitaistelu kävi kiivaana, sillä oikeisto pyrki järkyttämään edellisissä eduskuntavaaleissa voiton saaneen vasemmiston asemaa. Keskeisiä vaaliteemoja olivat ulkopolitiikka, Nordek ⁽⁵²⁾ ja talouspolitiikka sekä korkeakoulu-uudistus. ⁽⁵³⁾

Jälleen Sänkiahon tehtävänä oli laatia vaali-illan ennustus. Teknisesti vaaliprognoosi hoidettiin pitkälti edellisvaalien tapaan, ja ennustus tehtiin Yleisradion omalla GE-415 -tietokoneella. Varajärjestelmäksi oli varattu Alkon Salmisaaren tehtaiden samaa tyyppiä oleva tietokone. Tulospalvelussa yhteistyössä olivat Yleisradio, Suomen Tietotoimisto ja oikeusministeriö. Vaalipiirien sisäisissä tuloslaskennoissa hyödynnettiin paikallisia tietokonelaitteistoja, joista monet olivat IBM-konstruktioita. ⁽⁵⁴⁾

Ennen vaaleja tietokonetuloslaskenta ja ennustaminen pääsivät joidenkin lehtien palstoille. Esimerkiksi Uusi Suomi julisti, että "[v]altakunnan vaalipalvelussa on jälleen tänä vuonna tehokkain työntekijä tietokone. Samalla sillä on suurin vastuu: jos virhe tapahtuu, niin syy on tietysti tietokoneen." ⁽⁵⁵⁾ Jutussa tuodaan esille tietotekniikan tärkeä rooli mutta myös haavoittuvuus. Mahdollisella virheellä viitataan luultavasti edellisten kunnallisvaalien laskentaan ja siihen, että tietokone on ongelmien tullessa sopiva syntipukki. Sen kontolle voidaan sysätä kaikki inhimillisetkin erheet.

Kuitenkin ennen eduskuntavaaleja aikaisemmat ristiriitaiset kokemukset tietokoneiden käytöstä jäivät varsin vähälle käsittelylle. Huomio kohdistui tietotekniikan toimintaan ja erityisesti tietokoneprognoosiin television vaalilähetyksessä ja seuraavien päivien lehtijutuissa. Syynä tähän oli se, että vaali-illan ensimmäisen ennusteen mukaan Suomen Maaseudun puolue olisi saanut eduskuntaan 8-9 paikkaa -- mikä sekin olisi ollut valtava vaalivoitto aikaisempaan yhteen edustajapaikkaan nähden. Lopullinen paikkaluku oli kahdeksantoista. Alkuillan ennustukseen perustuva tieto joutui useaan seuraavan päivän lehteen, sillä lähempänä oikeata olleet tulokset saatiin vasta aamuyön tunteina.

Ennusteongelmat teki noloksi se, että SMP:n puoluesihteeri Eino Poutiainen oli tiettävästi jo kuukausia aikaisemmin julistanut puolueensa saavan kahdeksantoista paikkaa. ⁽⁵⁶⁾ Samaa Poutiainen vakuutteli Yleisradion vaalilähetyksessä raapustellen omia "roknoosejaan" klubiaskin kanteen. Näytti siltä, että jälleen kerran kansa tiesi asioiden todellisen luonteen Helsingin herroja ja heidän koneitaan paremmin. Apuna tiedonsaannissa olivat vaalilautakunnissa istuvat SMP:n edustajat, joille Poutiainen kumppaneineen lähetyksen aikana jatkuvasti soitteli. Poutiaisen laskutoimitusten helpottajana toimi myös radio, jonka tulospalvelussa saatiin oikeampia tietoja suoraan keskusvaalilautakunnista. Poutiaisella oli käsitys radion lähettämistä tiedoista, koska hän kuunteli vaalilaskennan aikana omaa pientä radiovastaanotintaan. ⁽⁵⁷⁾ Käsitys ennusteiden virheellisyydestä vahvistui hiljalleen. Poutiainen kuvaa 1972 ilmestyneessä muistelmateoksessaan tapahtumaa elävästi:

Tietokonekaan ei vaalien jälkeisenä yönä tulosten laskennassa ruvennut uskomaan tosiasioita. [...] Joten herrojen henki oli tarttunut tietokoneeseenkin, joka sitten ällisteli ja ihmetteli. [...] Eniten kiinnitti huomiotani, kun televisiossa ilmoitettiin Oulun vaalipiirin äänistä lasketuksi noin 30 % ja meille sanottiin ääniä tulleen vain 0,5 %. Silloin huomasin, että kyllä tohtori Sänkiahon rokkatoosa joutaisi heittää Suomenlahteen, koska hörisee niin kuin vanha tamma, jolle syötetään ruisjauhoapetta. ⁽⁵⁸⁾

Yhtenä syynä televisiolähetyksen prognoosiongelmiin oli pyrkimys tietokonekapasiteetin säästämiseen. Risto Sänkiahon mukaan Nokian suunnittelijat tekivät tietokoneohjelmoinnin niin, että erään laskennassa tarvittavan kertoimen arvo määriteltiin yhdellä kokonaisluvulla ja kahdella desimaalilla. Kone "luki Arvon 12.34 arvoksi 2.34 ja ollen kertoimena niin tulokset olivat vähän pielessä useissa vaalipiireissä eli siellä missä SMP:n kannatus lisääntyi yli kymmenkertaiseksi." ⁽⁵⁹⁾ Samantapaista kerroinvirhettä tarjottiin tosin selitykseksi jo edellisten kunnallisvaalien aikana. Sänkiahon ja Pertti Pesosen artikkelissa vuodelta 1972 eduskuntavaalien laskuvirheen kerrottiin johtuneen ohjelmointikielten muutoksesta: "Tulospalvelun 'kömmähdyksen' aiheuttanut virhe tapahtui, kun vaaliennusteohjelma ohjelmoitiin uudelleen MAP-kieleltä COBOL-kielelle." Käytetyssä COBOL-versiossa oli artikkelin mukaan sellainen harmillinen piirre, ettei se raportoinut varatun muistipaikan riittämättömyydestä. ⁽⁶⁰⁾

Ohjelmointivirhe korjattiin jo vaali-iltana. Sen jälkeen ennuste näytti SMP:lle 20-21 edustajapaikkaa. Tätä tietoa ei Sänkiahon mukaan julkaistu eikä sitä olisi hänen mukaansa uskonut kukaan puoluesihteeri Poutiaista lukuun ottamatta. ⁽⁶¹⁾ Syynä epäröintiin oli luultavasti edellisten kunnallisvaalien tilanne, jossa prognoosin avulla vennamolaisille povattu jättivoitto kutistui lopullisessa laskennassa alhaiselle tasolle.

Kömmähdyksiä selitettiin monin tavoin. Lehdissä syitä ennustuksen epäonnistumiseen etsittiin muun muassa postiäänistä, Suomen Maaseudun Puoluetta koskevien vertailulukujen puuttumisesta ja puolueen satumaisesta onnesta. Vertailuluvut olivat puutteellisia siksi, että edellisissä eduskuntavaaleissa puolue oli saanut vain 1,5 prosenttia äänistä ja yhden kansanedustajan. Postiääniä oli puolestaan annettu yli kolminkertainen määrä edellisiin vaaleihin verrattuna (tai oikeastaan luultavasti edellisten vaalien oteääniin verrattuna). Suhteessa suurempi osa postiäänistä oli tullut Itä- ja Pohjois-Suomesta, joiden vaalipiireissä SMP:llä oli vankempi kannatus kuin etelässä. Varsin myöhään laskettujen postiäänten tulos ratkaisi lehtien mukaan SMP:lle useita tipalla olleita edustajapaikkoja.

Postiääniselitys oli otettu esiin jo etukäteen. Se oli esitetty ainoana mahdollisena ongelmakohtana, kun vaalitulospalvelua käsiteltiin helmikuun alussa Yleisradion ohjelmaneuvostossa. Tämän seikan uutisoivat tulospalvelusta samassa yhteydessä tiedottaneet lehdetkin. ⁽⁶²⁾

Kaikki eivät uskoneet ennakolta varmistettuun postiääniselitykseen. Uudessa Suomessa todettiin vaalien jälkeen, että

Alkuyön prognoositietojen virheellisyys selitettiin tietokonekeskuksessa aluksi postiäänten aiheuttamaksi. Kun niitä kuitenkin tiedettiin koko maassa annetun n. 130.000 ei sadantuhannen virhe tuntunut luonnolliselta. SMP:n puoluesihteeri oli koneita nopeampi ja julisti Suomen kansan todellisen menestyksen ennen uutispalvelun päättymistä. ⁽⁶³⁾

Ennustuspulmat ärsyttivät etenkin Suomen Maaseudun Puolueen väkeä. Veikko Vennamon johdolla SMP lähetti Yleisradiolle kirjelmän, jossa vaadittiin väärien tulostietojen välitöntä korjaamista ja perusteellisen selvityksen tekemistä siitä, miksi tulostiedotus oli epäonnistunut. Selvitystä valvomaan olisi kutsuttava puolueen edustaja. ⁽⁶⁴⁾ Kiivaimmin puolue hyökkäsi tulostiedotusta vastaan omassa lehdessään Suomen Uutisissa, jossa syytettiin Yleisradiota ja sen toimittajia tahallisesta harhauttamisesta. Vennamo vaati 19. maaliskuuta puheenjohtajan palstallaan puhdistustoimia Yleisradiossa. Vennamo kirjoitti, että puolue ei hyväksy rääväämistä, anarkismia eikä poliittista yksisilmäisyyttä, joiden avulla kansaa yritettiin aivopestä. Syylliset olisi asetettava vastuuseen Yleisradion poliittista johtoa myöten. Samassa lehdessä julkaistiin myös pilapiirros "Vuosisadan ottelu", jossa Vennamo tyrmää hieman Frankensteinin hirviöltä näyttävän tietokoneen. Sen rinnassa lukee Oy Yleisradio Ab. ⁽⁶⁵⁾ Idea piirrokseen oli saatu 17.3. Ilta-Sanomien lööpistä, jonka mukaan "Vennamo tyrmäsi tietokoneenkin". ⁽⁶⁶⁾ Kanveesiin putoamassa oleva Yle-kone on kuvassa saanut ulkoisia piirteitä Frankensteinin hirviön lisäksi myös tulospalvelujuttujen tietokonekuvastosta, jossa keskeisesti esiteltiin magneettinauha-asemia. Sänkiaho on puolestaan kuvattu feminiininä pystytukkaisena nörtin prototyyppinä, joka ei voi muuta kuin kirkua hätääntyneenä koneen polvien horjuessa itsevarman Vennamon iskusta.

Helsingin Sanomien mukaan myös Oulun vaalipiirin keskusvaalilautakunnassa närkästyttiin tuloslaskennan ja ennusteiden takkuilusta:

Oulussa manataan prognoosihölmöilyä

Oulu (HS) Prognoosihölmöilystä syytetään Oulussa yleisradiota. Yksi pimu ja laskukone olisi Oulun vaalipiirin keskuslautakunnan mielestä korvannut koko loistokkaan ennustejärjestelmän, joka sotki vaalipalvelun täysin. "Meillä oli täällä valmiita tuloksia silloin, kun televisiossa luettiin hienoja ennusteita", sanoi keskusvaalilautakunnan puheenjohtaja Paavo Paavola. ⁽⁶⁷⁾

Oulusta todettiin, että järjestelmä maksoi paljon, palveli vain tieteellistä tutkimusta, hidasti paikallista laskentaa eikä edes tarjonnut luotettavia tietoja. Paavo Paavolan mielestä vanha "pimu ja laskukone" -periaate olisi ollut paljon parempi ratkaisu. 1950-luvulla "täydelliseksi yksityissihteeriksi" tai "rautaiseksi konttoristiksi" kutsuttu tietokone ei pystynytkään virheettömään suoritukseen.

Pakinoitsijatkin pääsivät jälleen piikittelemään huonoa ennustustulosta. Helsingin Sanomien Arijoutsi esimerkiksi totesi, että tv-vaalilähetys olisi menetellyt ainoastaan, jos kyseessä olisi ollut Shakespeare-dramatisointi. Ohjelman päätehtävä, tulostiedottaminen, onnahteli Arijoutsin mukaan pahasti. Suomalainen ja ulkomainen lehdistö sekä ihmiset vaivutettiin vain tietokoneiden prognoosin nirvanaan. Arijoutsi ihmetteli, oliko vain sattuma, että ennustukset pieleen mennessään pönkittivät vallassa olleiden puolueiden asemaa. ⁽⁶⁸⁾ Tämä johtui tietenkin osaltaan siitä, että ennusteen pohjalogiikka perustui aikaisempien vaalien tuloksiin.

Kaleva-lehden Penninen puolestaan kysyi, eikö Yleisradion prognoosimiestä voisi jo vaihtaa. Uudessa Suomessa Sivullinen kyseenalaisti Risto Sänkiahon toiminnan. Kansan Tahdossa kritisoitiin ennustetta suurena leikittelynä. Suomenmaassa Kessu-Pekka taas asettui Sänkiahon puolelle. Tunnelmat näyttäytyivät lehtien kautta ristiriitaisina, mutta pääosin vaalitulospalvelu nähtiin kielteisessä valossa. ⁽⁶⁹⁾ Keskustelu velloi aina Helsingin Sanomien yleisönosastoa myöten. ⁽⁷⁰⁾

Yleisradio kävi vastaiskuun ja alkoi selvitellä epäonnistumisen syitä. Suomenkielisen ohjelmaneuvoston kokouksessa 23.3.1970 kritisoitiin prognoosia. Jälleen todettiin, että ennuste ja varsinainen laskenta olisi pidettävä tiukasti erillään toisistaan. Ohjelmaneuvosto oli myös huolissaan siitä, miten tapaus vaikuttaisi radioyhtiön arvovaltaan. Toisaalta samassa yhteydessä kehuttiin sitä, että radio oli osoittautunut jälleen nopeaksi ja luotettavaksi tiedonvälityskanavaksi. ⁽⁷¹⁾ Ohjelmaneuvoston kanta julkaistiin seuraavina päivänä useissa lehdissä. ⁽⁷²⁾ Lopullisia syitä prognoosin epäonnistumiseen esiteltiin huhtikuun puolivälissä. Useissa lehdissä julkaistun selityksen mukaan tietokonelaskennassa ei ollut varauduttu puolueiden yli tuhannen prosentin ääntennousuihin. ⁽⁷³⁾

Onnistumisesta epäonnistuneeksi -- kontekstuaalinen tulkinta

Teknisesti vuosien 1966-1970 vaalipalveluissa kyse oli uusien sopivien tietokonelaitteistojen markkinoinnista ja käytöstä. Alun onnistumisista jouduttiin kahteen peräkkäiseen epäonnistumiseen. Syynä olivat äänestyskäyttäytymisessä tapahtuneet muutokset, joita ei osattu ottaa huomioon ohjelmoinnissa. Väärät lähtökohtaoletukset kertautuivat ja virheitä ei saatu korjattua teknisten ongelmien ketjuuntumisen takia. Onnistuminen (varsinkin eduskuntavaalit 1966) uutisoitiin lehdissä laajalti ja positiivisesti. Tietotekniikan soveltajat ja sovellutusten uutisoijat jakoivat tulkinnoissaan onnistumisen. Sen sijaan epäonnistuminen (kunnallisvaalit 1968 ja eduskuntavaalit 1970) rakentui eri osapuolille poikkeavin tavoin. Ohjelmistojen toteuttajien ja käyttäjien mielestä lehdissä kerrottiin tapahtumista osin virheellisesti, koska loppujen lopuksi ennustukset osuivat lähes täydellisesti kohdalleen. Yleisradion, muiden osapuolien ja laskennan toteuttajien pitikin pohtia ennustusten ja tulostiedottamisen ongelmia sekä pyrkiä oikaisemaan ja selittämään tilannetta omalta kannaltaan edulliseksi.

Yleisradion ja yhteistyökumppanien tietokoneistettua vaalitulospalvelua on kuitenkin syytä tarkastella lehtien ja teknisten seikkojen tapahtumahistoriallisen esittelyn lisäksi myös laajemmassa ajallisessa ja paikallisessa kontekstissaan. Tällöin onnistumisen ja epäonnistumisen rakentumiseen tulee mukaan useita poliittisia, viestinnällisiä, teknologisia ja mentaalisia taustatekijöitä, joiden täydellinen erittely on vaikeaa.

Taustalla kehityksessä oli muun muassa muutos suomalaisessa politiikan kentässä, jonka keskeisimpiä piirteitä tästä näkökulmasta olivat yhtäältä radikalisoituminen ja vasemmistolaistuminen sekä toisaalta SMP:n nouseminen protestipuolueen asemaan. Vasemmistoradikalismi oli nähtävissä myös Yleisradion toiminnassa ja ohjelmasisällöissä erityisesti Eino S. Revon pääjohtajakaudella 1965-1969, jonka vaikutukset säteilivät vuoden 1970 vaaleihin. ⁽⁷⁴⁾

On kuvaavaa, että vuosien 1968 ja 1970 prognoosipulmat liittyivät juuri Suomen Maaseudun puolueen äänisaaliisiin. Presidentinvaaleissa 1968 yhteisenä ehdokkaana oli Urho Kekkonen, jonka vastaehdokkaina esiintyivät ainoastaan Kokoomuksen Matti Virkkunen sekä SMP:n Veikko Vennamo. Kekkosvastaiset tai vaihtoehtojen vähyyttä kommentoivat protestiäänet kanavoituivat erityisesti Vennamolle. Näin ollen seuraavan syksyn kunnallisvaalien ensimmäisten ennusteiden osoitettua SMP:lle valtaisaa voittoa oli etenkin kansanrintamahallituksen ja siihen kuuluvien puolueiden lehtien näkökulmasta syytä hermostua. Eduskuntavaaleissa 1970 tilanne kääntyi päinvastaiseksi. Vennamolaisille ei uskallettu tietokoneenkaan avulla povata murskavoittoa, mikä sai puolestaan SMP:n väen raivon valtaan. Muut antoivat taustatukea eikä lehdistössä esiintynyt juurikaan epäonnistunutta prognoosia puolustelevia kannanottoja, vaikka toteuttajaosapuolille annettiinkin oma suunvuoronsa. Kurkistus tulevaisuuteen oli osoittautunut vaikeaksi.

Kritiikin ja penseän suhtautumisen kohteena ei ehkä niinkään ollut tietokoneprognoosi vaan laajemmin vasemmistolaistuneena ja kansasta vieraantuneena pidetty Yleisradio. Kriittiset äänenpainot Yleisradiota kohtaan olivat kasvaneet 1960-loppua kohden. Vaalilähetyspulmat olivat hyvä keino protestien suuntaamiselle. Raimo Salokankaan mukaan esimerkiksi Keskustapuolueen vaalitappio 1970 sysättiin osin Reporadion kontolle. ⁽⁷⁵⁾ Pertti Hemánus puolestaan toteaa, että jo vaalitaistelunkin aikana porvaripuolueet esittivät sosialismin uhkakuvien näyttäytyvän esimerkiksi juuri Yleisradion toiminnassa. ⁽⁷⁶⁾

Tietokonepohjaisen tuloslaskennan ja ennusteiden kommentointiin 1966-1970 yhdistyi myös muita viestintäkentän ilmiöitä. Riippumatta siitä, suhtauduttiinko tietokonetekniikkaan positiivisesti tai negatiivisesti, keskustelun kohteena oli samanaikaisesti muun muassa television ja radion keskinäinen suhde. Vaalitulostiedotuksessa radio näyttäytyi nopeampana, luotettavampana ja informatiivisempana viestintävälineenä. Television luonne oli taustoittavampi. Useat puheenvuorot sisälsivät kritiikkiä politiikan ja etenkin poliittisen tiedotustoiminnan viihteellistymistä kohtaan. Viihteellistyminen näkyi erityisesti television uutisointitavoissa. ⁽⁷⁷⁾

Prognoosin käyttö ja sen saama julkisuus kertovat myös televisiotoiminnan muutoksesta. Televisiolupien määrä oli lisääntynyt Suomessa rajusti, jolloin televisiotoimintaan ylipäätään kiinnitettiin enemmän huomiota. Viestintäkentän muuttuessa myös tietotekniikan vaikutus viestinnässä kasvoi.

Tietotekniikan suomalaisessa popularisoimisessa vaalien asema oli merkittävä. Vuoden 1966 vaalit olivat eräs laajasti uutisoiduista tietokoneiden käyttötilanteista ajalle tyypillisine sovellutuskohteineen. Huomio oli etupäässä myönteistä -- samoin kuin tammikuun 1968 presidentin valitsijamiesvaalien yhteydessä. Vuoden 1968 kunnallisvaaleissa ja vielä selvemmin 1970 eduskuntavaaleissa kävi toisin. Kyseessä olivat luultavasti eräät ensimmäisistä laajaa huomiota saavuttaneista todellisista tapauksista, joissa tietotekninen järjestelmä toimi avoimen puutteellisesti. Vika ei sinänsä ollut tietokoneessa vaan prognoosijärjestelmässä ja sen ohjelmoinnissa. Selitysten mukaan Suomen Maaseudun Puolueen kannatuskehitystä ei osattu ennakoida eikä sen takia varattu tarpeellista kerrointilaa tietokoneohjelmaan. Yleiseksi mielikuvaksi -- ainakin sanomalehtijulkisuuden osalta -- kuitenkin muodostui, että sattuma ja inhimillisyys selättivät koneen ja sen takana olleen monimutkaisen ennustus- ja tiedotusjärjestelmän. Osittain todeksi Suomessa tulivat ne virhetilanteet, joita oli kuvattu aikaisemmin lähinnä ulkomaisissa fiktioelokuvissa ja kirjoissa. Tilan ja tilanteen täydellinen hallinta tietotekniikan avulla oli osoittautunut mahdottomaksi.

Tapausta voi tulkita myös yhä pitemmälle menevän "kyberneettis-semioottisen" tai "teknologisen" viitekehyksen kautta. Oman teknologisen tulkintani mukaan vaalitietokone toimi epäonnistumisensa kautta samanaikaisesti Yleisradion metaforana, vertauksena sekä metonymiana, viittauksena Yleisradion lisäksi myös teknologisoituvaan ja mekanisoituvaan yhteiskuntaan. Siinä kansalaisten tehtävänä oli toimia osina yhteiskunnalliseen edistykseen tähtäävässä inhimillis-teknisessä koneistossa. Suomen Uutisissa julkaistu pilapiirroskin osoittaa, että Yleisradiosta oli ainakin osittain yleisessäkin mielipiteessä muodostunut persoonaton koneorganisaatio, jonka toimintaa oli muutettava. Lihaa ja verta olevan haastajan piti tyrmätä teknokraattinen valta-eliitti ja sen verettömät tiede- ja teknofetisistiset kätyrit.

Oman tasonsa tietokoneiden vaalisovellutusten tarkastelussa muodostaa se, että etenkin 1970 eduskuntavaaleista on myöhemmin muodostunut myyttinen tapahtuma ja esimerkki. ⁽⁷⁸⁾ Ennustesotkut jäivät suomalaisen vaalihistorian aikakirjoihin, ja tapaus nostetaan esille säännöllisin väliajoin esimerkiksi vaaliuutisoinnin yhteydessä. ⁽⁷⁹⁾ Ongelmat ovat henkilöityneet Risto Sänkiahoon, joka toteaa eläneensä 1970 vaalien jälkeen "valtakunnan suurimman mokan" tekijänä: "Kyllä sitä mennään hautaan asti roknoosi-Ristona eli kyllä tästä kuulee ainaskin kerran kuussa. Toki siihen stadilaisena itsekin osaa ottaa kantaa, sillä aina roiskuu kun rapataan." ⁽⁸⁰⁾ Prognoosimyytissä on unohdettu vuoden 1970 tapahtumiin kytkeytyvät pitemmän aikavälin moninaiset kehityspiirteet taustatekijöineen ja aikaisempine vaalisovellutuksineen. Tämä käsittelytapa onkin ominainen monille tietotekniikan historian ilmiöille, joita tarkastellaan asiayhteydestä irrotettuina. ⁽⁸¹⁾

Vuoden 1970 jälkeen prognoosien tekeminen hiipui. Huonojen kokemusten lisäksi syynä tähän oli -- ainakin deterministisesti tulkittuna -- tekniikan kehitys: viestiyhteyksien ja laskentatapojen parantuessa siirryttiin kumulatiiviseen laskentaan ja tietokoneelle saatiin sähköisesti suoraan tietoja eri puolilta Suomea. ⁽⁸²⁾ Tässäkin järjestelmässä on tosin Sänkiahon mukaan omat ongelmansa ja hän toteaa, että prognoosikaavoille saattaisi vielä olla jotain käyttöä...

Viitteet

1. Nykyisen Internet-buumin aikakaudella vaaliehdokkailla on oltava omat kotisivunsa ja sähköpostiosoitteensa. Tiedotusvälineet markkinoivat kilvan omia "vaalikoneitaan", Internet-ohjelmia, joiden avulla voi kuka tahansa seuloa ehdokkaiden massasta sopivimmat tai sopimattomimmat kandidaatit. Internet-vaaleja ovat olleet esim. vuoden 1999 eduskunta- ja EU-vaalit.

2. Suomalaisista lehdistä ei ainakaan Helsingin Sanomissa tai Uudessa Suomessa käsitelty vaalijuttujen yhteydessä UNIVAC-tietokoneen roolia.

3. IBM Katsaus 2/1966, 13 (Heikki Niemi: Ankkurit ylös aamuyöstä). Ruotsista ks. myös Carlsson 2000, 3.

4. Raimo Salokankaan kirjoittamassa Ylen instituutiohistoriassa mainitaan, että Yleisradion silloinen pääjohtaja Eino S. Repo on korostanut muistelmissaan ja haastatteluissaan omien ja Fribergin uutiskriteerien eroa. Revon mukaan Friberg piti liiaksikin esikuvanaan länsimaisen uutisvälityksen nopeutta (Salokangas 1996, 188). Näin ollen on tulkittavissa, että juuri Fribergin nopeuden "ihannointi" on vaikuttanut siihen, että hän on halunnut käytettävän tietokoneprognoosia.

5. Risto Sänkiahon s-postihaastattelu 5.-10.5.1999. Nämä kaksi asiaa, tietokonepohjainen tuloslaskenta ja tulosennusteen laatiminen saattoivat sekoittua keskenään. Suomalaisiakin vaalilähetyksiä kritisoitiin siitä, että ennusteen ja todellisten tulosten välinen raja saattoi nopeatempoisissa lähetyksissä hämärtyä.

6. Ks. esim. Edwards 1998, 18.

7. Vertaa Ounasvaaran mäkikisan tuloslaskentaesimerkki.

8. Sänkiaho 1966, 57.

9. Suomen mediakentällä television merkitys korostui 1960-luvun kuluessa voimakkaasti. Televisiolupien määrässä puolen miljoonan rajapyykki ohitettiin 1964 ja miljoonan syksyllä 1969. Radiolupienkin määrä nousi mutta paljon hitaammin. 1965 radiolupia lunastettiin puolitoista miljoonaa ja vuoden lopussa niitä oli 1 744 000 (Salokangas 1996, 161-162).

10. Tietokonesimulointeja käytetään esimerkiksi autojen, rakettien ja muiden liikennevälineiden testaamiseen ja käyttäjäkoulutukseen sekä muun muassa ydinkokeiden toteuttamiseen virtuaalisessa, vähemmän arkaluontoisessa ja tuhoisassa ympäristössä.

11. Risto Sänkiahon s-postihaastattelu 5.-10.5.1999; Sänkiaho 1966, 57-60; IBM Katsaus 2/1966 (Risto Sänkiaho: Ennustimme eduskunnan). Sänkiaho muistelee, että Saksan järjestelmää koskeneet tiedot löytyivät eräästä väitöskirjasta.

12. IBM Katsaus 2/1966, 12-13 (Heikki Niemi: Ankkurit ylös aamuyöstä). Helsingin ja Vaasan vaalipiireissä nopeutettiin omaa laskentaa 1401-laitteistojen avulla.

13. IBM 1620 oli ajan mittapuun mukaan pienehkö tieteelliseen laskentaan tarkoitettu laite (ks. esim. Ceruzzi 1998, 75, 147). Suomessa mallia käyttivät muun muassa yliopistot ja teollisuuslaitokset.

14. Sänkiaho 1966, 63. Ks. myös Pesonen & Sänkiaho 1972, 454-464.

15. Tällaiseen järjestelyyn viitattiin ainakin Hufvudstadsbladetissa 19.3.1966.

16. Risto Sänkiahon s-postihaastattelu 5.-10.5.1999. Seikkaperäisemmin laskennan tekninen toteutus on kuvattu Pertti Pesosen ja Sänkiahon 1972 ilmestyneessä artikkelissa "Television vaalitulospalvelu".

17. Ks. esim. IBM Katsaus 2/1966, 12-13.

18. Vuoden 1999 eduskuntavaaleissakin tietotekniikka oli voimakkaasti läsnä. Esimerkiksi Yleisradio esitteli useassa yhteydessä omaa Internet-vaalikonettaan, jonka avulla kuka tahansa verkon käyttäjä saattoi verrata omia mielipiteitään ehdokkaiden mielipiteisiin. Vaalit olivat Internet-vaalit myös siinä mielessä, että jokaisella varteenotettavalla ehdokkaalla piti vaalimainoksen yhteydessä olla oma sähköpostiosoite ja WWW-kotisivuosoite. Sama Internet-vaalibuumi jatkui kesän 1999 Eurovaalien yhteydessä.

19. Carlsson 2000, 3.

20. Ainakin vaalisovellutusten lehtijulkisuus oli varsin laajaa ja kauttaaltaan positiivista.

21. Täytyy muistaa, että ennusteet eivät tulleet ruutuihin nykyiseen tapaan erilaisina graafisina pylväinä vaan paperille printattujen tulosliuskojen kautta. Niitä esittivät ja tulkitsivat ammattilaiset.

22. Ennusteen ja lopullisen tuloksen välisestä suhteesta tarkemmin ks. Sänkiaho 1966, 63-65.

23. Risto Sänkiahon s-postihaastattelu 5.-10.5.1999.

24. ⁽²⁵⁾

25. Ks. esim. Päivän Sanomat 19.1.1966; Etelä-Saimaa 15.2.1966. -

26. Vaalilaskentauutisista ks. esim. KL 17.3.1966; KU 17.3.1966; Saimaan Sanomat 17.3.1966; Suomenmaa 17.3.1966; Helsingin Ympäristölehti 18.3.1966; Hämeen Yhteistyö 19.3.1966; Keskisuomalainen 19.3.1966; Kymen Sanomat 19.3.1966; Kansan Uutiset 19.3.1966. Pertti Pesosen ja Ristosänkiahon mukaan (1972, 453) Yleisradio jakoi esimerkiksi 18.3. lehdistölle tiedotteen "Vaalityö radiossa ja televisiossa", jossa käsiteltiin myös tehtävää tietokoneprognoosia.

27. US 21.3.1966.

28. Hbl 19.3.1966.

29. Kymen Sanomat 19.3.1966; KU 19.3.1966; Suomenmaa 20.3.1966.

30. Vrt. IBM "näyteikkunatietokone" Turussa.

31. US 22.3.1966. Lehden etusivulla oli mm. pikku-uutinen otsikolla "Tietokone pelasi hyvin". Siinä tietokoneen toiminnasta kerrottiin seuraavasti: "Helsingin keskusvaalilautakunta istui ensimmäisen kerran Kallion uudessa virastotalossa ja ensimmäisen kerran myös oli laskennassa mukana tietojenkäsittelykone. Keskusvaalilautakunnan puheenjohtaja oikeusneuvosmies Eero Rönkä totesi Uudelle Suomelle, että tietokone toimi hyvin ja näistä vaaleista saadaan kokemuksia seuraavia varten mm. siinä mielessä, että mitä kaikkia olisi saatavissa tietokoneen avulla."

32. Etelä-Saimaa 26.3.1966.

33. Ks. esim. (IBM Katsaus 2/1966, Heikki Niemi: Ankkurit ylös aamuyöstä); TS 23.3.1966 (Otsikko: Tietokone nosti "Ankkurit ylös" kello 2 yöllä) .

34. Ilkka 23.3.1966: "Seuraaviin vaaleihin olisi jo nyt syytä valmistautua "rannalle jääneiden" etsimällä sopivia vaalivaltteja. Eräänä sopivana suosittelisin vaikkapa Elliot 903:a. Se on lähivuosina -- ainakin Englannissa kouluissa ja mikseikäs meilläkin -- yleistyvä tietokone, joka on koululaisen todellinen toivetoveri. Englannissa Elliotia kuljetetaan jo koulusta kouluun ja perehdytetään lapsia tietokoneen salaisuuksiin. Kertovat, että koululaisten mielenkiinto kasvaa kerta kerralta, kun Elliot porhaltaa pakettiautossa koulun pihamaalle. Opettajat kuitenkin vartioivat koululaisia siinä määrin, etteivät nämä ole päässeet kovinkaan usein ratkaisemaan vaikeita tehtäviään Elliotin avulla.Tällaisia tietokoneita voisi vähitellen ryhtyä meillekin hankkimaan. Vaikkapa yksi kehitysaluekuntaan, pari parempaan. Säästyisi kakarain aika oleilemiseen, kun saisivat syöttää tietokoneeseen läksynsä ja muut huolensa."

35. Ks. esim. Kotimaa 25.3.1966 (pääkirjoitus).

36. IBM Katsaus 2/1966, 13. Jutussa korostuivat kaiken toiminnan tarkkuus ja sujuvuus.

37. Vrt. Kaapelitehtaan tietokonekeskuksen toteuttama Ounasvaaran mäkikisan tuloslaskenta ja sen motiivit (Luku 3.2.)

38. Sänkiaho 1966, 66. Yleisradion suomenkielinen ohjelmaneuvostokin suitsutti kiitosta tulospalvelulle kokouksessaan 28.3.1966 (Suomenkielisen ohjelmaneuvoston ja työryhmän pöytäkirjat ja liitteet 1966. ELKA).

39. ATK:n Tieto-Sanomat 4/1967, 28. Hankintapäätös allekirjoitettiin 12.5.1967.

40. Ks. esim. Valkeakosken Sanomat 3.10.1968, Hbl 3.10.1968, PS 3.10.1968; US 7.10.1968.

41. Pesonen & Sänkiaho 1972, 456-457; US 17.1.1968; US 18.1.1968 (Otsikko: Vasemmistolta vietiin eduskunnan enemmistö. Tietokone valitsi kansanedustajat); HS 18.1.1968. Tammikuun valitsijamiesvaalien prognoosin toteuttamiseen käytettiin Hankkijalta vuokrattua GE-tietokonetta.

42. Ks. esim. Valkeakosken Sanomat 3.10.1968, Hbl 3.10.1968, PS 3.10.1968; US 7.10.1968.

43. US 8.10.1968.

44. US 9.10.1968.

45. Pertti Jotunin haastattelu 26.10.1999; HS 10.10.1968.

46. SSd 8.10.1968 (otsikko: Tohtori Sänkiaho aprikoi: politiikka vai tiede). Positiivisesta julkisuudesta ks. myös Kauppalehti 9.10.1968.

47. PS 10.10.1968 (Katkelma Eskosen pakinatyyppisestä kirjoitusesta "Maininkeja"). Ks. esim. Ilkka 10.10.1968; Suomenmaa 10.10.1968; KU 12.10.1968. Ks. myös IS 10.10.1968 (nimimerkki E. I. K. kommentoi mielipidepalstalla Sänkiahon kommenttia, että urakka oli liikaa tietokoneellekin ja toteaa, että "Tietokone toimii täsmälleen sille ohjelmoidun mallin mukaisesti, ja mallin soveltuvuudesta vastannee sen tekijä.")

48. Suomenkielisen ohjelmaneuvoston ja työryhmän pöytäkirjat ja liitteet 1968. ELKA

49. Ks. esim. HS 15.10.1968; US 15.10.1968; IS 18.10.1968; KU 19.10.1968; SSd 19.10.1968; HS 20.10.1968.

50. Kaleva 22.10.1968 (Katkelma Antin pakinasta "Vaaliohjelmia"). Ks. myös Viikkosanomat 18.10.1968; Suomenmaa 19.10.1968, 23.10.1968.

51. SSd 29.10.1968; Uusi Aika 30.10.1968. Samassa yhteydessä Yleisradion Ralf Friberg totesi television tulospalvelun onnistuneen keskinkertaisesti ja toi esiin sen, että tietoyhteydet pitää varmistaa paremmin ensi kerralla.

52. Nordiskt ekonomiskt samarbete.

53. Hemánus 1972, 244. Nordek-teeman lehtijulkisuudesta ja ensimmäisen television suuren vaalikeskustelun kommentoinnista ks. esim. Pohjois-Karjala 24.2.1970, Turun päivälehti 24.2.1970, SSd 24.2.1970, IS 24.2.1970.

54. Ks. esim. Al 10.2.1970; SSd 10.2.1970; HS 17.3.1970; TS 17.3.1970.

55. US 15.3.1970. Tietokonemaininnoista ennen vaaleja ks. myös TS 14.3.1970; Satakunnan kansa 14.3.1970; Suomenmaa 14.3.1970, jossa esim. kuva ja kuvateksti: "Vaalien valtakunnallinen tuloslaskentakeskus sijaitsee Yleisradiossa. Kuvassa tietokoneet, jotka suorittavat mielikuvituksellisen työmäärän ensi maanantai-iltana ja tiistain vastaisena yönä. Kuvassa operatööri Arto Airola tietokoneen äärellä perjantaina suoritetun "kenraaliharjoituksen" aikana." Kuvakulma on samanlainen kuin kunnallisvaalien yhteydessä otetuissa Yleisradion laskentakeskusta esittelevissä otoksissa. Etualalla on mies tietokoneen ohjauspöydän ääressä ja taustalla näkyvät suuret magneettinauhakoneet.

56. Tämä tieto julkaistiin joissakin lehdissä ja sen esittää myös Poutiainen omissa muistelmissaan (1972, 173). Myöhemmin Poutiainen tuli tunnetuksi ahkerasta mopokyydillä tekemästään vaalityöstä Suomen takamailla.

57. IS 18.3.1970; SU 19.3.1970. Myös vuoden 1968 kunnallisvaaleissa Uudessa Suomessa painotettiin sitä, että radio osoittautui tulosten välittämisessä tarkemmaksi ja nopeammaksi kanavaksi kuin televisio (US 9.10.1968).

58. Poutiainen 1972, 172-173.

59. Risto Sänkiahon haastattelu 5.-10.5.1999. Ks. myös Hemánus 1972, 249-250.

60. Pesonen & Sänkiaho 1972, 466-467.

61. Risto Sänkiahon haastattelu 5.-10.5.1999; HS 18.3.1970.

62. Ks. esim. Al 10.2.1970; PS 10.2.1970; SSd 10.2.1970.

63. US 18.3.1970. Ks. myös IS 18.3.1970; TS 18.3.1970.

64. Ks. esim. HS 18.3.1970; US 18.3.1970; SU 19.3.1970. Suomen Maaseudun Puolueen pää-äänenkannattajassa Suomen Uutisissa kirjelmä julkaistiin kokonaisuudessaan, muissa lehdissä vain viitattiin siihen.

65. SU 19.3.1970.

66. IS 17.3.1970. Muuten saman päivän Ilta-Sanomissa ei juurikaan arvosteltu prognoosia tai Yleisradion lähetyksiä vaan lähinnä kehuttiin aamuyöhön jatkunutta tulospalvelua ja tv-lähetysten rakennetta. Kriittisempiä sävyjä esiintyi vasta seuraavana päivänä, jolloin pääkirjoituksessakin pohdittiin Yleisradion asemaa. Ks. myös Nya Pressen 17.3.1970 (etusivun suurotsikko "Datamaskinen kunde ej svälja. Röstskrendet till Vennamo. Landsbyggspartiet fick 18 MANDAT!).

67. HS 18.3.1970.

68. HS 19.3.1970 (Arijoutsi: Prognoosi). Pakina oli kuvitettu Karin pilapiirroksella, jossa väsyneen näköinen mies makaa sohvalla ja tuijottaa televisiota.

69. Kaleva 18.3.1970; Suomenmaa 19.3.1970; US 22.3.1970; Kansan Tahto 19.3.1970: "Yleisradion vaalitulospalvelu hairahti jälleen tietokoneen käytössä sellaiseen leikittelyyn, josta on seuraavalla kerralla ehdottomasti päästävä. Palvelu laati ja syötti varsinkin televisiosta ulos epävarmoja ennusteita sen sijaan, että olisi esitetty tuloksia ja yhteenvetoja. Vaikutti siltä kuin tietokonemiehet olisivat ottaneet vaalitulospalvelun jonkinlaisena tietokone-ennuste-leikkinä.[...]"

70. HS 19.3.1970.

71. Yleisradion suomenkielisen ohjelmaneuvoston ja työryhmän pöytäkirjat ja liitteet 1970 (ELKA).

72. Ks. esim. Hämeen Kansa 24.3.1970; Suomenmaa 26.3.1970.

73. Ks. SSd 14.4.1970; Nya Pressen 14.4.1970; US 14.4.1970; KL 14.4.1970; Al 14.4.1970; Länsi-Suomi 14.4.1970; PS 15.4-1970; SU 16.4.1970. Lehdet korostivat uutisten sisällön eri piirteitä mm. oman poliittisen suuntautumisensa näkökulmista.

74. Pääjohtajakautensa jälkeen Repo toimi vielä 1970-luvun alkupuolella radiojohtajana.

75. Salokangas 1996, 271.

76. Hemánus 1973, 244. Hemánus työskenteli itse Reporadion aikakaudella ohjelmatoiminnan koordinaattorina (Salokangas 1996, 152, 168).

77. Yleisradiossa tv-uutislähetysten osalta pyrittiin 1960-luvun lopulla siihen, että lähetykset eivät olleet pelkästään uutisluetteloita vaan taustoittavampia. Myös tietynlaista show-luonnetta korostettiin (Salokangas 1996, 193).

78. Tässä kohden käsitän myytin historiaan viittaavana tarinarakennelmana, jonka todellinen tausta on hämärtynyt muodostaen osin virheellisen käsityksen.

79. Ks. esim. TS 21.3.1999. Prognoosiongelma mainitaan myös ainakin 1990-luvun alussa Suomen historiaa opiskelleille tutuksi tulleessa teoksessa Suomen historian pikkujättiläinen ja tapausta kommentoidaan luultavasti myös usein valtio-opin peruskursseilla ja alan kirjallisuudessa.

80. Risto Sänkiahon s-postihaastattelu 5-10.5.1999. Vaalitulos vaikutti jonkin verran myös Sänkiahon omiin tutkimusintresseihin. Hän kirjoitti joitakin tutkimusartikkeleita SMP:sta populistisena ilmiönä.

81. Vrt. esim. tarvittavien tietokoneiden määrää koskevat ennustukset 1940-50-luvuilla ja niiden myöhempi kommentointi mikrotietotekniikan aikakaudella.

82. Risto Sänkiahon s-postihaastattelu 5-10.5.1999.