Jaakko Suominen, Digitaalinen kulttuuri
Digitaalisen kulttuurin proseminaari

Lähdeviitteet

(perustuu pitkälti Anna Sivulan historian proseminaariohjeistoon)

Lähdeviitteissä viitataan joko aikaisempaan tutkimukseen (siis keskustellaan tutkimuksen kanssa), käytettyihin alkuperäislähteisiin tai annetaan lukijalle syventävää lisätietoa. Lähdeviitteet ovat tieteellisyyden tunnusmerkki. Tieteellisissä tutkimuksissa on aina viiteapparaatti ja lähdeluettelo.

Tutkimuskirjallisuuteen tai alkuperäislähteisiin viitatessa ilmoitetaan, mihin esitettävä asia perustuu. Viite antaa lukijalle mahdollisuuden arvioida väitteen varmuusastetta. Tekijä voi viitata toiseen auktoriteettiin tai useisiin toisiin tutkijoihin, joiden havaintoihin tekijä tukeutuu tai joiden havaintoja vastaan hän argumentoi. Samantapaisesti tekijä viittaa alkuperäislähteeseen tai -lähteisiin muodostaessaan omaa tutkimuksellista tulkintaansa ja perustellessaan sen.

Viite antaa lukijalle mahdollisuuden tarkistaa päätelmien oikeellisuuden. Lukija voi tarvittaessa etsiä viitteiden kohteet ja verrata niitä tekijän esitykseen ja tulkintoihin.

Erityisesti tutkimuskirjallisuusviitteellä on myös moraalinen tehtävä. Viitteillä tunnustetaan toisten tutkijoiden ansiot ja kerrotaan toisten tutkimusten olemassaolosta. Toisaalta viitteet ovat osa tieteellistä keskustelua. Tekijä voi olla eri mieltäkin toisten tutkijoiden kanssa, kunhan perustelee väitteensä.

Aikaisempaan tutkimukseen - ja tutkijaan voi joko viitata passiivisesti tai aktiivisesti. Passiivinen viittaaminen tarkoittaa, että tutkijan ja tutkimuksen nimi tulevat esille osin vain viitteestä ja tarkemmin lähdeluettelosta. Kohteliasta ja muutenkin hyvän kirjoitustavan mukaista on viitata tutkijoihin nimillä eli persoonina, toimivina subjekteina myös leipätekstissä. Tällöin tekstikappale voi rakentua esimerkiksi seuraavilla tavoilla:

Manuel Castellsin mukaan...
Manuel Castells toteaa, että
Manuel Castells väittää, että
Castells on huomioinut, että
Castells kirjoittaa: "..."
Manuel Castellsia lainaten: "..."
Castells on esittänyt, että...

Jos viittaat toiseen tutkijaan täysin samoilla sanoilla kuin mitä hän on kirjoittanut, muista käyttää aina lainausmerkkejä. Ja muista, että parin sanan muuttaminen ei muuta toisen tulkintaa omaksesi.

Kuten alussa totesin, viitteissä voidaan antaa lukijalle täydentäviä tietoja. Tämä tarkoittaa lisätodisteita, termiselityksiä, tutkimuskirjallisuuden yksityiskohtien tarkempaa läpikäyntiä, käännöksiä (tai alkuperäistekstejä, jos leipätekstissä on omia käännöksiä). Nämä lisätiedot ovat kuitenkin aina tutkimuksen kannalta toissijaisia (ensisijaiset asiat sijoitetaan leipätekstiin), ja lukijan tulee ymmärtää leipäteksti myös viitteitä lukematta. Hyvä viiteistö, noottiapparaatti, on monipuolinen, mutta ei liian ohut tai liian paksu. Jos sivusta menee kolmasosa viiteapparaattiin, silloin liikutaan äärirajoilla.

Tutkija voikin keventää tutkimustaan ja viiteapparaattiaan seuraavilla tavoilla: ensin siivotaan turhat yksityiskohdat viitteisiin ja lopuksi siivotaan edelleen turhilta vaikuttavat yksityiskohdat pois viitteistä. Tutkimuskirjallisuusviitteitä voi yhdistää esimerkiksi kappaleiden loppupuolelle useamman viitteen kokonaisuuksiksi. Tärkeää kuitenkin on, että lukija näkee selkeästi, milloin kyse on tutkijan omasta tulkinnasta ja milloin taas hänen tulkintansa perustuvat jonkun toisen tutkimuksiin tai alkuperäislähteisiin. Tulkinta näistä on kuitenkin aina tulkitsijan oma.

TEHTÄVÄ SEURAAVAKSI KERRAKSI: Ohessa jaettavasta leipätekstistä on poistettu lähdeviitteiden paikat. Sijoita erikseen jaettavat viitteet paikalleen ja huomioi, onko kyseessä alkuperäislähde, viite tutkimuskirjallisuuteen, lisäinformaatio vai eri viittaustyyppien sekoitus.