Jaakko Suominen, Digitaalinen kulttuuri
Digitaalisen kulttuurin proseminaari
Humanistinen tutkimus ei pääsääntöisesti perustu koeasetelmien rakentamiseen ja niiden testaamiseen. Kirjoittaminen on tutkimuksen tekoa ja toimii myös ajattelun apuvälineenä. Tutkija voi kirjoitustyylilläänkin osoittaa, että kykenee omintakeiseen ja luovaan ajatteluun tieteellisen esittämisen rajojen puitteissa. Humanistiselle tutkimukselle sopii hyvin että sekä tutkija itse että toiset tutkijat, joihin hän viittaa sekä hänen tutkimuskohteensa esiintyvät tekstissä inhimillisinä toimijoina ja toimivina subjekteina. Tämä tarkoittaa muun muassa sitä, että sinun ei tarvitse piiloutua passiivimuotojen taakse (tutkimuksessa tarkastellaan, lehdissä kerrotaan...). Tuo tekijät esiin - oli kysymys sitten sinusta itsestäsi - tai muista henkilöistä! Ihmisillä on sitä paitsi yleensä sekä etunimi ja sukunimi. Mainitse nämä molemmat, kun kerrot henkilöstä ensimmäisen kerran. Jatkossa voit viitata henkilöön aina välillä pelkästään sukunimeä käyttäen välttääksesi turhaa jankuttamista ja toistoa. Toisaalta liiallinen oman persoonan korostaminen voi saada epätieteellisiä tai jopa koomisia sävyjä. Tällöin vaikuttaa siltä, että kyse on "musta tuntuu" (itse)tutkiskelusta eikä tieteelliset kriteerit täyttävästä tutkimuksesta.
Otsikoilla on suuri painoarvo tutkimuksessa. Ensinnäkin ne kertovat työn ja lukujen sisällöstä. Niinpä niiden on oltava täsmällisiä ja sopivia. Otsikot kertovat, mitä tekstissä on, ei enempää, ei vähempää. Tämä ei tarkoita sitä, etteivätkö otsikot voisi olla jopa jollain tavalla hauskoja tai oivaltavia.
Työn pääotsikko rajaa kohteen täsmällisesti. Usein humanistitutkijat suosivat kaksitasoista otsikointia. Pääotsikko on iskevä, raflaava ja perustua lainaukseen. Alaotsikko on "tieteellisempi" ja sisältää tarkemman tutkimusalueen määrittelyn ja rajauksen esimerkiksi ajan, paikan ja/tai käytettyjen metodien ja pääkäsitteiden kautta.
Lukujen ja alaotsikointi on samalla tavalla täsmällistä, mutta otsikot ovat kokonaisuudessaan yleensä lyhyempi. Lukujen otsikoissa voi toki hyödyntää kaksoisrakenteita, kielikuvia ja lainauksia.
Samalla tavoin kuin vaikkapa ainekirjoituksessa iskevä aloitus ja lopetus sekä draamallisen kaaren rakentaminen sopivat myös humanistisen tutkimuksen kirjoittamiseen. Hyvät aloitus- ja lopetusvirkkeet ovat ytimekkeitä. Voit aloittaa (ja lopettaa) vaikkapa sopivan tutkimus- tai lähdelainauksen avulla, tarinalla tai viittaamalla omiin tai tuttaviesi kokemuksiin. Kuulostaa ehkä epätieteelliseltä, mutta katsopa miten hyvät kirjoittajat johdattelevat aiheeseen. Yksi shokeeraavuudessaan tehokas aloitus löytyy esimerkiksi Michel Foucault'n teoksesta Tarkkailla ja rangaista (Otava, Helsinki 1980).
TEHTÄVÄ: Tutustu jonkun tieteellisen artikkelikokoelman sisällysluetteloon. Miten artikkelit on otsikoitu ja miten ne kuvaavat sisältöä? Tutustu myös kahteen tai kolmeen tieteelliseen monografiaan. Vertaile teosten ja niiden lukujen otsikointia. Eroavatko otsikot toisistaan tyylillisesti? Millaisesta otsikoinnista itse pidät?