Jaakko Suominen, Digitaalinen kulttuuri
Digitaalisen kulttuurin proseminaari
Tutkimuksen mahdollinen primäärilähdeaineisto jakaantuu karkeasti kahteen tyyppiin. Primäärilähteinä voi ensinnäkin käyttää materiaalia, joka on syntynyt alunperin jotain muuta tarkoitusta kuin tekeillä olevaa tutkimusta varten. Tällaisia lähteitä voivat olla kirjeet, WWW-sivut, kuvat, mainokset, lehtiartikkelit, pelituotteet, tv-ohjelmat jne. Toisaalta tutkimuksen primäärilähteistö voi muodostua nimenomaan tekeillä olevaa tutkimusta varten tuotetusta aineistosta, esimerkiksi haastattelutallenteista, kyselyvastauksista, seurantapäiväkirjoista tai muista seuranta-aineistoista. Johonkin edellä mainitun jaottelun välimaastoon sijoittuvat tutkijan tekemät havainnointipäiväkirjat sekä toisten tutkimusten puitteissa kerätyt aineistot.
Kaikissa tapauksissa tekeillä olevan tutkimuksen kysymys ohjaa sitä, miten tutkija lähteitä käyttää: miten hän lähteitä kerää, luokittelee ja analysoi lähteitään, mitä hän kysyy haastatteluissa ja kyselyissä. Tutkija voi tarpeen mukaan käyttää yhdentyyppisiä lähteitä, mutta joissain tapauksissa - laajemmissa tutkimuksissa useammin - hänellä saattaa olla erilaisia lähderyhmiä käytössään. Hän voi käyttää siis yhdessäkin työssä haastatteluja, arkistolähteitä ja kuva-aineistoja, jos tutkimustyön rajaus sitä vaatii. Proseminaaritutkielmassa on kuitenkin usein hedelmällisempää keskittyä yhden tutkimustavan käyttöön ja yhtenäisen tutkimusaineiston analyysiin.
Yhtä lailla kaikissa tapauksissa tutkijan lähtökohta on lähdekritiikki: hänen on tunnetta ja ilmoitettava aineiston syntyehdot. Missä olosuhteissa lähteet ovat syntyneet, kuka ne on tuottanut, mitä tarkoitusta varten ja kenelle lähde oikein puhuu ja mitä yritetään puhua.